Kevät on edennyt siihen vaiheeseen, että muuttolinnut alkavat palata Suomeen ja viikonloppuna oli aika suunnata länsirannikkoa kohti perinteistä Ahvenanmaan linturallia varten. Vuosi sitten joukkueemme Lintupojat Helsinki (minä, tyttöystävä Jenna ja pikkuveli Markus) havaitsi huolellisen valmistautumisen ja ensikertalaisten tuurin turvin Symbioosi ry:n järjestämässä kilpailussa 85 lajia ja tänä vuonna oli tarkoitus pistää paremmaksi. Olihan meillä nyt kenttäkokemusta Ahvenanmaalta ja lähes vuosi aikaa hioa taktiikoitamme. Koska vuoden 2018 ralli järjestettiin poikkeuksellisesti vasta huhtikuun lopulla kevään edettyä huomattavasti pidemmälle, ei pelkkä absoluuttisen lajimäärän vertailu olisi kovinkaan mielekästä. Tällä kertaa rallin ajankohta oli nimittäin historiallisen aikainen. Päätimmekin mitata kilpailutulostamme kolmella muulla tunnusluvulla: sijoituksella, oman joukkueemme lajimäärällä suhteessa voittajajoukkueen lajimäärään sekä oman joukkueemme lajimäärällä suhteessa kaikkien havaittujen lajien määrään. Tavoitteemme oli siis sijoittua 17 parhaan joukkoon ja havaita 69% voittajajoukkueen lajimäärästä sekä 54% kaikista lajeista. Aikaisempien vuosien tulokset huomioiden päättelimme, että 60 lajilla pääsisimme hyvin todennäköisesti tavoitteeseen. Tämä tulisi kuitenkin talvisessa kelissä vaatimaan melkoista onnistumista, eikä pummeihin olisi juurikaan varaa.
Syväluotaavan analyysin jälkeen olimme päättäneet seurata suurin piirtein samaa reittiä kuin viime vuonna pienillä muutoksilla perjantain pysähdyksiin. Kilpailun aikainen ajankohta hankaloitti aikataulutusta, sillä valoisa aika oli kortilla etenkin perjantai-iltana, kun päivän luontaisen lyhyyden lisäksi voimassa ollut talviaika napsaisi illasta vielä yhden ylimäräisen tunnin huhtikuuhun verrattuna. Sääkään ei varsinaisesti suosinut, vaan koko viikonlopuksi oli luvattu harmaata ja sateista säätä. Haasteista huolimatta luotimme taktiikkaamme ja suuntasimme majoittumisen ja ravitsevan lounaan jälkeen auton keulan kohti Maarianhaminan Västra Ytternäsiä. Tarkoitus oli käydä tarkistamassa, olisivatko Lagneskärin salmessa talvehtineet pikku-uikut vielä paikalla. Uikkuja löytyikin kolme kappaletta ja hyvillä mielin päätimme valita paikan rallin aloituspisteeksi. Koska meillä oli hyvin aikaa ennen kello viittä, kiersimme vielä katsastamassa muut ensimmäisen päivän kohteet harjoitusmielessä läpi.
Palatessamme Västra Ytternäsiin noin varttia ennen rallin alkua, oli meren ylle hiipinyt uhkaavia sadepilviä sekä sumurintama, joka verhosi parhaillaan koko maisemaa alleen. Pikku-uikuistakaan ei näkynyt aluksi jälkeäkään, mutta hetken etsinnän jälkeen yksi lintu löytyi sumun rajamailta puolittain kaislikon muodostaman katveen vierestä. Jännitys kasvoi äärimmilleen sumun tihentyessä ja linnun kadotessa vuoroin piiloon kaislikon taakse ja ilmestyessä taas hetkeksi esille samalla kun kello raksutti tuskallisen hitaasti kohti viittä. Rallin alkaessa uikku oli piilossa kaislikon takana, mutta näkyvyys oli onneksi vielä pykälää parempi kuin surkea. Ikuisuudelta tuntuneen pariminuuttisen jälkeen kaukoputken okulaariin ilmestyi viimein pieni piste kaislikon kärjen vierelle ja putkeni ääreen hälytetty Markus ehti kuin ehtikin nähdä linnun, ennen kuin se katosi saman tien takaisin piiloon. Yli puolet joukkueestamme näki linnun, joten saimme jännittävistä vaiheista huolimatta hyvän avauspinnan talteen ja pääsimme jatkamaan nopeasti matkaa. Seuraava etappi oli läheinen ruokintapaikka, jossa saimme heti seuraavan mukavan lajin listalle, kun toinen paikalla ollut joukkue osoitti meille pensaikossa piileskelleen punarinnan. Kirjasimme paikalta pinnoiksi myös muuta peruslajistoa, mutta varovaisesti toivottua turkinkyyhkypariskuntaa ei näkynyt tai kuulunut.
Avauspäivän seuraava etappi olivat Gottbyn pellot, joilta olimme harjoituskierroksella löytäneet mm. metsä- ja tundrahanhia. Valitettavasti hanhet olivat tunnin aikana ehtineet vaihtaa paikkaa, joten saalis jäi Gottbyssa laihaksi. Listalle päästiin kuitenkin lisäämään mm. merihanhi, kanadanhanhi ja merikotka. Illan alkaessa jo hämärtää siirryimme Ramsholmenin lehtoon etsimään pähkinänakkelia ja katsastamaan näkymiä meren puoleiselta rannalta. Vastarannalta löytyi harmaahaikara, mutta muuten Ramsholmenkin tuotti hienoisen pettymyksen. Illalla käytiin vielä tuloksetta kuuntelemassa pöllöjä. Ensimmäisen päivän jälkeen lajimäärä oli jokseenkin vaatimaton 23, mutta toisaalta listalla oli muutamia hyviä lajeja ja aikaa olisi seuraavana päivänä paljon enemmän, joten emme olleet vielä syvästi huolissamme. Päivitimme kuitenkin lajimäärätavoitteen hieman realistisemmaksi todettuamme, että 50 lajiakin tulisi sumussa ja sateessa vaatimaan onnistumisia. Paljon olisi kiinni siitä, minkälainen keli ja merilintumuutto Styrningsuddenilla olisi seuraavana aamuna. Kyseessä olisi meille käytännössä ainoa tilaisuus nähdä monia merilintuja, joita ei enää myöhemmän rallireitin varrelta tulisi löytymään.
Lauantai-aamu alkoi mollivoittoisesti, kun pöllöretkellä pöllöt jäivät vähemmän yllättäen kuulematta ja Styrsille saapuessamme näkyvyys oli sumuisella säällä surkea. Lintuja oli kuitenkin liikkeellä ja päivän valjettua näkyvyyskin parani hieman. Sadekin oli melko vähäistä ja tuuli heikkoa, joten olosuhteet olivat oikeastaan pelättyä paremmat. Styrningsudden oli joukkueellemme lopulta torjuntavoitto. Mustalintu, pilkkasiipi ja ruokki jäivät meiltä näkemättä, mutta listalle saatiin muun muassa haahka, alli, tukkakoskelo, riskilä ja merimetso. Todellinen pommi ja kaksivuotisen rallihistoriamme kovin laji osui kohdalle noin puoli kahdeksan aikaan. Niemen editse muuttaneen pienen haahkaparven toiseksi viimeinen lintu kiinnitti huomioni parven ehdittyä jo hieman ohitsemme. Tilanne oli melko nopea, mutta linnun olemus poikkesi selvästi muusta parvesta. Pään muoto oli huomattavan erilainen, väritys tummempi ja koko aavistuksen pienempi kuin vieressä lentäneillä haahkoilla. Epäilykseni kohdistuivat heti kyhmyhaahkaan ja toisen joukkueen tultua varovaisen innostuneina kyselemään, olimmeko nähneet äskeisen haahkaparven, saimme yhdessä todeta, että totta se tosiaan oli. Olimme nähneet kyhmyhaahkan linturallissa! Onneksemme Markus ja Jennakin olivat ehtineet käydä kyseisen parven linnut läpi, joten saimme tästä hienosta harvinaisuudesta itsellemme pinnan. Kyhmyhaahkan jälkeen seurasimme vielä hetken muuttoa, mutta päätimme lopulta jatkaa matkaa, sillä puuttuvien merilintujen etsintä sumuisesta taivaanrannasta tuntui epätoivoiselta ja meiltä puuttui vielä paljon peruslajeja muista paikoista. Rallin pahimmat sydämentykytykset koettiin tässä vaiheessa, kun autolle palatessamme huomasimme autonavainten pudonneen jonnekin Styrsin niemenkärjen ja metsätien "parkkipaikan" välille. Tästäkin seikkailusta selvittiin lopulta säikähdyksellä ja avaimet löytyivät kulkemaltamme reitiltä.
Kyhmyhaahkan siivitettyä meidät hyvään rallivauhtiin alkoi lajeja putoilla tasaista tahtia. Saimme paikattua helpoimmat puutteet ja lisäksi vastaan tuli myös joitakin vähemmän odotettuja lajeja. Pinnalistaa kartuttivat mm. punatulkku, pikkukäpylintu, kottarainen, naakka, ristisorsa, uivelo, viherpeippo ja uuttukyyhky. Storbyn pellot osoittautuivat meille tärkeäksi pysähdyspaikaksi, kun muutaman minuutin sisään näimme pikkuvarpusen, varpusen, kolme närheä ja yllättävän kovaksi havikseksi osoittautuneen varpushaukan, joka löytyi meidän lisäksemme vain (noin) viiden muun joukkueen listoilta. Tässä vaiheessa kasassa oli 45 lajia, ja ralliaikaa jäljellä vielä viitisen tuntia. Oli aika aloittaa loppukiri kohti viittäkymppiä. Gottbyn pelloilta edellisiltana pummatut metsä- ja tundrahanhi löytyivät Lillbolstadin pelloilta, jossa saimme todistaa myös satojen hanhien joukkopaniikkia merikotkan kaartaessa pellon ylle. Koskikarapurosta ei löytynyt koskikaraa vaan ainoastaan hukkunut metsäkauris, mutta puron vastarannalta nappasimme puukiipijän listan jatkoksi. Pikainen eväspysähdys Gottbyn pelloilla tuotti myös viimein kiurun. Muutamaa tuntia aikaisemmin alueella oli havaittu toisen rallijoukkueen toimesta isohaarahaukka, jonka muuttoa seurattiin seuraavana päivänä pitkin Suomen etelärannikkoa.
Puoli neljän maissa olimme siirtyneet Ingbyn pelloille. Paikka oli lupaavan oloinen, näkyvyyttä oli laajalle alueelle ja pelloilla näkyi lintuja. Uudet lajit olivat kuitenkin kiven alla. Pellolle saapui toinenkin joukkue, joka sai avustuksellamme listalleen töyhtöhyypän ja keltasirkun. Itse olimme jo harkitsemassa lähtöä, kun suuri parvi varislintuja nousi yhtäkkiä sähkölinjalle peltojen yläpuolelle. Pakkohan ne oli käydä läpi, kun kerran niin nätisti rivissä istuivat ja kuinka ollakaan, naakkojen ja varisten seurana oli myös yksi mustavaris! 50 lajin raja oli näin ollen saavutettu ja rallia vielä tunti jäljellä. Päätimme käväistä vielä kerran Västra Ytternäsin turkinkyyhky-ruokinnalla ja päättää rallin Nåtön lehdossa, josta toivelistalla olivat pähkinänakkeli ja rastaat. Maarianhaminan läpi ajaessamme näkyi auton ikkunasta pitkään toivottu pulu, vieläpä saman tien varrella kuin vuosi sitten rallin viime hetkillä. Ruokintapaikalta saimme vihdoin myös viimeiset helppoina pitämämme lajit vihervarpusen ja urpiaisen. Puistosta lähtiessämme törmäsimme Markuksen kavereista koostuneeseen joukkueeseen Ahvi$DominanceMoneyGang ja vaihdoimme heidän kanssaan muutaman sanan. Ahvi$Dominancelta puuttui vielä jonkin verran ruokintapaikan peruslajeja, joten he jäivät puistoon keräilemään puuttuvia pinnoja. Vinkkasimme myös mahdollisista turkinkyyhkyistä ja sovimme leikkimielisesti, että jos kyyhkyjä näkyy, niin he soittavat meille hälytyksen vastapalvelukseksi aiemmin näyttämistämme haahkoista ja alleista.
Odotuksemme Nåtön lehtoa kohtaan olivat kovat, mutta pähkinänakkelia ei näkynyt tai kuulunut ja paikka vaikutti muutenkin hiljaiselta. Harhailtuamme lehdossa kymmenisen minuuttia, soi Markuksen puhelin: turkinkyyhkypariskunta oli saapunut Västra Ytternäsin ruokinnalle! Päätös oli helppo tehdä, vaikka takaraivossa jyskytti voimakas epäilys siitä, että kyyhkyt ehtivät välissä vaihtaa paikkaa. Terävän juoksuspurtin ja ripeän joskin nopeusrajoituksia kunnioittavan autoilun jälkeen saavuimme puiston reunalle kello 16:48. Juoksimme puiston toiselle reunalle, jossa turkinkyyhkyt odottivat kiltisti korkeassa koivussa. Paikalle ehdittyämme linnut nousivat siivilleen, mutta vain siirtyäkseen lähemmäs meitä ja jäädäkseen paikalle poseeraamaan koko rallin loppuun asti. Tilanteesta jäi talteen muutamia kuviakin, vaikka muuten kuvaaminen oli kosteanharmaasta säästä ja ankarasta rallaamisesta johtuen jäänyt jälleen kerran vähemmälle. Turkinkyyhky pysäytti lajimittarimme lopulta lukemaan 54, mikä oli ajankohtaan ja olosuhteisiin nähden hyvä tulos. Iso kiitos Ahvi$Dominancen suuntaan komeasta päätöslajista!
Rallin päättävä purkutilaisuus oli jännittävä, sillä arvelimme tuloksemme olevan todella lähellä tavoitettamme. Purku sujui mukavasti ja kaikki joukkueet vaikuttivat jälleen viihtyneen rallissa erinomaisesti. Lintujakin oli näkynyt ja ässälajien tai vain muutaman joukkueen havaitsemien lajien määrä oli suuri. Näin ollen rallin kokonaislajimäärä nousi komeasti sataan kahteentoista asti! Hieno lajimäärä ilahdutti, mutta toisaalta tarkoitti myös sitä, että kokonaislajimäärää koskenut 54% tavoitteemme ei aivan täyttynyt. Sen sijaan viimeisen tunnin loppukirimme osoittautui elintärkeäksi ja neljä lisälajia käänsivät meille tärkeitä sijoja 50+ lajin joukkueiden ruuhkaisessa joukossa. Loppusijoituksemme oli 13. ja myös voittajajoukkueen lajimäärään suhteutettu tavoitteemme täyttyi. 54 lajia riitti 72 prosenttiin voittajien komeasta 75 lajista. Voitto meni joukkueelle Lågskär state of mind, muut palkintosijoille yltäneet joukkueet olivat Perssilmä Kiikarilla 72 lajilla ja Punarintamakarkurit 71 lajilla. Polkupyöräsarjan voitto saavutettiin 67 lajilla ja sarjan kakkosen katkeraksi kohtaloksi jäi pyöräillä 24 tuntia tihkusateessa hävitäkseen sarjavoiton yhden lajin erolla. Iso hatunnosto joka tapauksessa kaikille sadesäätä polkupyörillä uhmanneille joukkueille!
Itse saavutimme siis kaksi kolmesta tavoitteestamme ja kokonaisuutena suorituksesta jäi äärimmäisen positiivinen tunne. Peruslajit saatiin, niiden lisäksi listalle mahtui muutama hieno yllätys ja ralli oli muutenkin jälleen onnistunut kokemus ja vuoden ehdoton kohokohta. Iso kiitos järjestäjille, kanssarallaajille sekä etenkin Markukselle ja Jennalle, rima on nostettu ensi vuodeksi taas pykälää korkeammalle!
PS.
Ahviksen harvoja kuvia läpi käydessä kameralta löytyi katkeransuloinen yllätys. Yksi näkemämme urpiaisparven linnuista näytti huonojen kuvien perusteella hyvinkin mahdolliselta tundraurpiaiselta. Rallissa tundraurpiainen oli voittajajoukkueen ässälaji. Toisaalta onni onnettomuudessa, ettei tarvinnut rallissa alkaa noiden kuvien perusteella arpoa, uskaltaisiko turposta ottaa pinnaa. Ensi vuonna sitten tarkempana urpiaisten kanssa!
Lista havaitsemistamme lajeista:
alli
haahka
harakka
harmaahaikara
harmaalokki
isokoskelo
kalalokki
kanadanhanhi
keltasirkku
kesykyyhky
kiuru
kottarainen
kulorastas/laulurastas
kyhmyhaahka
kyhmyjoutsen
käpytikka
laulujoutsen
merihanhi
merikotka
merilokki
merimetso
metsähanhi
mustarastas
mustavaris
naakka
närhi
peippo
peukaloinen
pikkukäpylintu
pikku-uikku
pikkuvarpunen
punarinta
punatulkku
puukiipijä
riskilä
ristisorsa
sinisorsa
sinitiainen
talitiainen
telkkä
tikli
tukkakoskelo
tukkasotka
tundrahanhi
turkinkyyhky
töyhtöhyyppä
uivelo
urpiainen
uuttukyyhky
varis
varpunen
varpushaukka
viherpeippo
vihervarpunen
Comentarios