Helsingin Yliopiston biologian opiskelijoiden järjestämä Ahvenanmaan linturalli eli tuttavallisemmin Ahvis saa kunnian toimia ensimmäisen blogikirjoitukseni aiheena. Kilpailun säännöt ovat yksinkertaiset: 24 tunnin aikana eniten lintulajeja Ahvenanmaan pääsaarella havainnut joukkue voittaa. Kilpailun tulokset käydään läpi lauantai-illan purussa, jonka jälkeen voittajat palkitaan ja siirrytään ansaitusti rentoutumaan rallin päätösbileisiin.
Idea osallistumisesta tuli Viikin kampuksella opiskelevalta pikkuveljeltäni Markukselta ja joukkueemme kolmanneksi jäseneksi valikoitui tiukkojen karsintojen jälkeen tyttöystäväni Jenna. Alun perin verrattain kokemattomat lintuharrastajat Jenna ja Markus tekivät ennen kilpailua suuren työn opetellessaan eri lajien tuntomerkkejä ja pääsimme lopulta lähtemään Ahvenanmaalle ensikertalaisiksi yllättävänkin iskukykyisellä porukalla.
Perjantai 20.4. alkoi aikaisella herätyksellä, jonka jälkeen matkasimme autolla Turkuun ja sieltä laivalla Maarianhaminaan, missä vuorossa oli pikainen majoittuminen ja päivällinen ennen siirtymistä joukkueemme aloituspaikalle. Olimme tehneet jonkin verran pohjatyötä ennen viikonloppua ja reittisuunnitelmat olivat sekä perjantain että lauantain osalta melko selvät. Ensimmäiseksi paikaksemme oli valikoitunut Nåtön lehtoniitty, jonka sopivuus aloituspaikaksi voidaan näin jälkikäteen syystäkin kyseenalaistaa. Lajipisteitä saa perjantaina vasta kello 17:00 jälkeen havainnoiduista lajeista ja metsämaastossa liikkuvia lintuja oli vaikeaa pitää hallussa kisan alkamiseen saakka. Hukkasimme mm. noin puolisen tuntia ennen h-hetkeä löytämämme varpushaukan, jonka saimme kuitenkin onneksi paikattua seuraavana aamuna. Alku oli muutenkin nihkeä ja harvakseltaan löytyvät lajit olivat kaikki ns. peruskamaa. Olimme jo valmiita tuomitsemaan avausetapin epäonnistuneeksi, kunnes paluumatkalla autolle kaukana olevan korkean koivun latvasta löytyi ensimmäinen astetta kovempi laji: pähkinänakkeli. Myöhemmin kilpailun aikana kävi tosin ilmi, että nakkeli on Ahvenanmaalla huomattavasti yleisempi laji kuin Manner-Suomessa.
Perjantai-ilta eteni Fasta Ålandin eteläosia kierrellessä ja lajeja tipahteli alun haasteiden jälkeen tasaista tahtia, mutta varsinaisia huippuyllätyksiä ei nähty. Toisaalta rallissa kaikki lajit ovat keskenään samanarvoisia, joten joukkueen menestys rakentuu ennen kaikkea yleisten lajien kattavalle havainnoinnille. Illansuuhun mennessä pinnoja oli kertynyt vajaa viitisenkymmentä, minkä seurauksena lyötiin lukkoon seuraavan päivän suunnitelma ja tarkistettiin alkuperäistä, lähinnä kauniiseen tasalukuun perustuvaa, sadan lajin tavoitetta sopivan realistiseen ja ensikertalaisille haastavaan kahdeksaankymmeneen. Illalla saimme nauttia vielä muutamasta positiivisesta yllätyksestä, kun Torpfjärdeniltä löytyi ristisorsapariskunta ja aivan lahden kauimmaiselta reunalta kaislikon seasta heinätavi juuri ennen kuin laskeutuva hämärä teki kaukoputken käytöstä mahdotonta. Loppuillan pikapisto Nåtön sillalle palkittiin vielä soidinlentoaan lentävällä lehtokurpalla, jonka jälkeen oli hyvä lähteä parin tunnin levolle ja siitä seuraavaan päivään.
Lauantai-aamun herätys oli asetettu kolmeksi ja ensimmäiseksi lähdimme toiveikkaina kuuntelemaan pöllöjä kartan perusteella täysin sattumanvaraisesti valittuun paikkaan Fasta Ålandin itäosiin. Aamuöisen tuulen humina oli kuitenkin niin voimakasta, että pöllöjä olisi kuulunut käytännössä vain jos ne olisivat istuneet suoraan päämme päällä. Joukkueemme ei kuitenkaan takaiskusta masentunut, vaan siirryimme yrittämään kaulushaikaraa ja luhtakanaa muutamalle etukäteen katsotulle lintujärvelle. Parkkeerasimme auton paikallisen kansanopiston pihaan ja jatkoimme metsäpolkua pitkin kohti parhaita pelipaikkoja. Ennen kuin pääsimme järven rantaan, otsalamppujemme valokeiloihin osui kuitenkin kummallinen yllätys. Maassa keskellä metsää makasi ruumisarkku. Sanattoman kollektiivisen päätöksen seurauksena öiset laulajat oli kuunneltu, joten käännyimme nopeasti ympäri ja suuntasimme ripeää kävelyä takaisin autolle. Yön seikkailuista ei siis kertynyt ainuttakaan lisälajia listallemme.
Aamun sarastaessa onnemme alkoi kuitenkin vihdoin kääntyä ja ensimmäiseksi staijauspaikaksi valittu Styringsudden osoittautui todelliseksi menestykseksi. Styrsille johtavaa tietä ympäröivä metsä oli valonkajastuksen myötä herännyt eloon ja metsälajien konsertti oli hienoa kuunneltavaa. Menomatkalla kuittasimme uutena lajina mm. äänekkään ja paikalla ilmeisen runsaslukuisen peukaloisen, ja paluumatkalla pikkukäpylinnun, josta saatiin näköhavaintokin. Itse Styrs oli merilintupaikkana maineensa veroinen. Vaikka suuren suuria muuttoparvia ei nähty, lajien kirjo oli runsas ja linnut lensivät hienosti aivan vedenpintaa myöten. Paikalla oli myös muutamia kokeneempia rallaajia, joiden opastus osoittautui korvaamattoman arvokkaaksi. Itselleni kokonaan uudet lajit etelänkiisla ja luotokirvinen olisivat ilman apua jääneet varmasti havaitsematta. Osittain edellisen päivän merellisten lajien puutteen seurauksena pinnalistaamme kertyi Styrsiltä viitisentoista lajia, ja 80 lajin tavoite alkoi näyttää mahdolliselta.
Aamupäivällä kiertelimme Ahvenanmaan länsiosissa Eckerössä poimien tasaisen varmasti puuttuvia lajeja: metsäviklo, järripeippo, punatulkku... Rallin huippukohdaksi omalta osaltamme nousi pistäytyminen Eckerön postitalolle ja viereiselle Sandmon uimarannalle. Postitalon kulmilta olimme jo poimineet haarapääskyn ja käpytikan, sekä lisäksi uimarannan luota vastarannan päällä lentävän korpin, joten seuraava uusi lintulaji rikkoisi komean 80 lajin rajan. Rantaa kiikaroidessamme päältämme lensi tumma rastas, jonka kerran kuultu lentoääni kuulosti selvästi mustarastasta karkeammalta. Lintu laskeutui koivuun noin sadan metrin päähän meistä ja herättelin muita joukkueemme jäseniä kiinnittämään lintuun huomiota kyselemällä, että "mikäs se tuonne lensi". Selkä meihin päin istuvaa rastasta epäiltiin joukkueemme muiden jäsenten toimesta mustarastaaksi, mutta tässä vaiheessa itselleni oli jo selvää, että kyseessä tosiaan oli sepelrastas! Lintu lensi vielä puun oksalta rannalle, jolloin Jenna ja Markuskin saivat nähdä yksiselitteisen valkean puolikuun aikuispukuisen linnun rinnassa ja pääsimme tuulettelemaan 80 lajia. Ensikertalaisille komea suoritus ja katkaisulajina vieläpä hieno, spontaanisti havaittu sepelrastas!
Vaikka pääasiallinen tavoite oli sepelrastaan myötä jo saavutettu, saimme rallille vielä jännittävän lopun. Iltapäivän kierrokselta tarttuivat mukaan kalatiira, valkoviklo ja mustavaris, joten seuraavaan etappiin, 85 lajiin oli matkaa vain kaksi pinnaa tilanteessa, jossa meiltä puuttuivat mm. kesykyyhky ja varpunen. Päätimme siis yksissä tuumin käyttää kisan viimeiset puolitoista tuntia näiden lajien metsästykseen ja suuntasimme kohti Maarianhaminaa. Kiertely kaupungin keskustassa tuotti kuitenkin valtavan pettymyksen. Kaikki löytämämme varpuskandidaatit paljastuivat pikkuvarpusiksi, eikä pulujakaan löytynyt mistään. Paniikkikin alkoi pikkuhiljaa iskeä päälle, kun kello tikitti kohti viittä. Niinpä päädyimme tekemään hätäisen peliliikkeen ja siirryimme puoli tuntia ennen rallin päätöstä Maarianhaminan kupeeseen Torpfjärdenille etsimään puuttuvia vesilintuja. Päätös palkittiin välittömästi, kun ajaessamme kaupungista ulos näimme kaksi kesykyyhkyä lennossa kaupungin itäsataman yllä. Nyt oli mukavasti tuuria matkassa! Torpfjärdenillä saimme huomata, että keli oli lintujen tarkkailuun surkea. Tauoton ja käsittämättömän voimakas tuuli heilutti kaukoputkea niin pahasti, että kaukana olevien lajien määrittäminen varmasti oli lähes mahdotonta. Haastavista olosuhteista huolimatta onnistuimme pitkän työstämisen jälkeen kaivamaan tarvittavat tuntomerkit esille kaukana olevan tukkasotkaparven mukana uiskennelleesta lapasotkaparista ja lopulliseksi lajimääräksi saatiin näin ollen 85!
Tämän urotyön jälkeen pääsimme ansaitulle lepotauolle ennen illan purkua ja päätösbileitä. Purkukin sujui mukavissa tunnelmissa ja muut joukkueet olivat tehneet todella kovaa jälkeä. Kahdella joukkueella oli kasassa peräti yli 120 pinnaa, voittoon tarvittiin 123 lajia. Oma sijoituksemme oli 53 joukkueen joukosta jaettu 16. tila, ja kokonaislajimäärämme 85 ainakin ensikertalaisten kärkilukemia. Tapahtumasta jäi kaikin puolin hyvä tunnelma ja ensi vuonna lähdemme parantamaan tulostamme. Suuri kiitos kilpailun järjestäjille!
PS. Nälkää ensi vuoteen jäi sopivasti jo senkin takia, että lyhyehkö kävely Maarianhaminassa sunnuntai-aamupäivällä tuotti meille seuraavat 5 lajia, jotka olimme kisassa pummanneet: varpunen, tilhi, punasotka, punarinta, pajusirkku.
Oheisessa listassa joukkueemme kaikki lajit:
alli
etelänkiisla
haahka
haarapääsky
harakka
harmaahaikara
harmaalokki
heinätavi
härkälintu
isokoskelo
järripeippo
kaakkuri
kalalokki
kalatiira
kanadanhanhi
keltasirkku
kesykyyhky
kiuru
kivitasku
korppi
kottarainen
kulorastas
kuovi
kurki
kyhmyjoutsen
käpytikka
lapasorsa
lapasotka
laulujoutsen
laulurastas
lehtokurppa
luotokirvinen
merihanhi
meriharakka
merikotka
merilokki
merimetso
merisirri
metsäviklo
mustakurkku-uikku
mustalintu
mustarastas
mustavaris
naakka
naurulokki
niittykirvinen
nokikana
peippo
peukaloinen
pikkukäpylintu
pikkuvarpunen
pilkkasiipi
punajalkaviklo
punakylkirastas
punatulkku
pähkinänakkeli
riskilä
ristisorsa
ruokki
räkättirastas
räyskä
sepelkyyhky
sepelrastas
silkkiuikku
sinisorsa
sinisuohaukka
sinitiainen
sääksi
talitiainen
tavi
telkkä
tiltaltti
tukkakoskelo
tukkasotka
tuulihaukka
tylli
töyhtöhyyppä
uivelo
urpiainen
valkoposkihanhi
valkoviklo
varis
varpushaukka
viherpeippo
västäräkki