Ahvenanmaan linturalli 2025

Långnabbanin staijarit. Vanhoja sikoja kuvan oikeassa reunassa. Kuva: Roope Nykänen

Ahvenanmaan linturalli vuosimallia 2025 kisattiin maaliskuun viimeisenä viikonloppuna tuttuun tapaan Ahvenanmaan pääsaarilla. Rallin ajankohta oli viime vuosiin nähden aikainen, mutta varhain alkanut kevät ja sen myötä saapuneet lyhyen matkan muuttolinnut tasasivat tilannetta hieman. Myöhemmin saapuvista muuttolinnuista, kuten esimerkiksi viime vuonna havaitsemastamme pajulinnusta, oli kuitenkin tällä kertaa turha haaveilla.

Edellisvuonna yllättäen voittamamme rallin asetelma oli taas huippujännittävä. Viime vuoden rallissa skuuteilla ajelleet P. allit olivat taas mukana ilman ajoneuvovalinnan tuomaa negatiivista tasoitusta. Voittajasuosikkeihin kuuluivat myös KSLY:n lahjat maailmalle, eli vuonna 2024 kärkisijoille kirineet Jyväskertut ja Jyväsjemmarit sekä välivuoden jälkeen rallaamaan palannut huipputason maasto-orneista kasattu Puppuhavaintogeneraattori. Oma joukkueemme Vanhat Siat oli mukana lähes muuttumattomalla kokoonpanolla. Kati Kauppi oli loikannut kilpailijajoukkue Huutiaisten riveihin, mutta voittoa puolustamaan lähtivät Volter Lukander, Antti Jokelainen, Markus Lauha sekä allekirjoittanut.

Aloitimme rallin tuttuun tapaan Hagan pelloilta, jossa aamupäivän sumu oli hälvennyt ja auringonvalossa kylpevät pellot olivat lintuja pullollaan. Lokkien ja hanhien yksilömäärät olivat korkeammat kuin koskaan aiempina rallivuosinamme. Kevyen pohjustuskierroksen jälkeen päätimme aloittaa rallin siten, että itse jäin Haga Kunsgårdille käymään läpi hanhien, lokkien ja varislintujen paljoutta, kun loppujoukkueemme suuntasi Näsin pelloille, joilta olimme puolisen tuntia ennen rallin alkua löytäneet uskollisesti paikallaan nököttäneen isolepinkäisen. Valitettavasti lepinkäinen oli ehtinyt Hagan pohjustuskierroksen aikana vaihtaa maisemaa, mutta joukkueemme onnistui silti avaamaan rallin kovalla lajilla Markuksen löydettyä Näsin hanhipaljoudesta kolme lyhytnokkahanhea! Nämä samat hanhet olimme jo pohjustuksen aikana käyneet läpi löytämättä joukosta mitään sen kummempaa, mutta helpostihan muutama yksilö pääsee satapäiseen massaan hukkumaan. Kunsgårdilta sen sijaan ei löytynyt mitään mainitsemisen arvoista. Mustavariksia ei ollut muutamaan kymmeneen minuuttiin näkynyt ja metsä- ja tundrahanhien sekaparveen eksynyt valkoposkihanhiparikin ehti siirtyä merikotkan nostattaessa hanhet ilmaan, joten jatkoimme nopeasti eteenpäin Hagan kierroksellamme.

Lyhytnokkahanhet tundrahanhien joukossa (kuvan oikeassa reunassa). Kuvattu Ahvenanmaalla huhtikuussa 2022.

Hagaringvägin varrelta lähtevän pistotien päästä löytyi yllättävän kovaksi lajiksi osoittautunut laulurastas ja viereiseltä niityltä taivaanvuohi. Katsoimme vielä tästäkin suunnasta läpi Kunsgårdin edustan pellot muun muassa mustavariksen toivossa. Olin itse juuri ehtinyt selata toiselle puolelle jäävän pienemmän peltolohkon parinkymmenen laulujoutsenen porukan läpi, kun katseen nostaessani huomasin että porukkaan oli laskeutumassa vielä uusi lintu: tokihan tämäkin katsotaan läpi. Heti nostettuani kiikarit silmilleni huomasin että linnun nokka vaikutti huomattavan laajalti mustalta ja keltainen väri rajoittui vain pyöreäksi laikuksi nokan tyvelle. Joutsenen lentäessä myötävalossa editsemme huusin hätäisesti muille, että “Katsokaa tätä laskeutuvaa joutsenta”. Antti ja Markus saivat nopeasti linnusta kopin ja joutsenen laskeuduttua pellolle joukon jatkoksi pääsi Volterkin ihailemaan aitiopaikalta pikkujoutsenen ja laulujoutsenen välisiä eroja. Tunnelma oli tässä vaiheessa korkealla: rallia oli takana vasta parikymmentä minuuttia ja listalle oltiin saatu ensin lynoha ja nyt vielä pikkujoutsen! Lintu poseerasi nätisti myötävalossa siedettävän etäisyyden päässä ja luontokuvaajaminäni olisi mielellään hakenut auton takaboksista kameran ja napsinut muutamat kuvat muistoksi hienosta tilanteesta. Linturallimoodi ja varmasti myös joukkuekavereiden mielipide pakottivat kuitenkin jatkamaan matkaa sillä paikkoja oli vielä paljon kierrettävänä eikä auringonvaloa olisi maaliskuussa tarjolla loputtomasti. Niinpä jätimme joutsenet Hagaringvägille ja jatkoimme onnistunutta Hagan kierrostamme. Mustavaris hoitui Haga Kungsgårdin takaa ja kauan etsitty fasaanikin lopulta Lötövägenin varrelta. Hagan paikat oli lopulta kierretty noin tunnissa ja oli korkea aika siirtyä eteenpäin. Ainoastaan pohjustuksen aikana löytämämme lepinkäinen oli hävinnyt lopullisesti, mutta muuten aloitus oli kerrassaan erinomainen.

Illan lähestyessä kiersimme Vandofjärdenin, jonka rannalla kaulushaikara puhalteli aktiivisesti jo reilusti ennen hämärän laskua. Perusvesilinnuista listalle saatiin avauspäivänä muun muassa uivelo, silkkiuikku, tavi ja nokikana, mutta ilmeisesti Pålsbölen liejukana ei ollut vielä saapunut vakiolätäkölleen. Illan hämärtyessä olimme ehtineet Bodafjärdenille asti. Kävimme Volterin ja Antin kanssa Bodanäsenin niityn läpi löytämättä mitään töyhtöhyyppää kummempaa. Lehtokurppia kurnutti yli parhaillaan kolme yksilöä kerralla. Samaan aikaan Markus kiersi viereisen harjun päälle tarkastamaan Bodafjärdenin lahden puolen vesilintujen varalta. Rannasta lähti lentoon sorsia, joiden joukosta Markus kuuli haapanan äänen, mutta valitettavasti lintua ei enää saatu kaivettua esiin, joten se jäi meiltä pinnaamatta kun havainto jäi valtaosalta joukkueesta tekemättä. Pimeän laskeuduttua kuunneltiin vielä pöllöjä ja uskomatonta kyllä, Vandöfjärdenin pohjoispuolelta onnisti kun sarvipöllö huuteli Volterin Tiira-pohjustuksen kautta löytämällä reviirillä! Kyseessä oli meille ensimmäinen pöllöhavainto Ahviksella koskaan, vaikka osallistuimme ralliin jo kuudetta kertaa. Helmipöllöön asti tuurimme ei sentään riittänyt, joten yhdentoista maissa palasimme majapaikkaan keräämään voimia seuraavan päivän seikkailuihin.

Kello herätti meidät reilun neljän tunnin unien jälkeen uuteen ralliaamuun ja joukkueemme suuntasi taas virkeänä pöllöjen kuunteluun. Maaliskuinen ajankohta ja lähes tuuleton keli tarjosivat pöllöretkelle lähes optimiolosuhteet, mutta niin vain saimme taas kerran todeta, ettei Ahvenanmaa ole kovin kaksinen pöllöretkikohde. Herätyksen olisi voinut säätää paria tuntia myöhemmäksikin tuloksemme siitä kärsimättä. Tuleen ei kuitenkaan auttanut jäädä makaamaan, joten käänsimme auton nokan kohti Eckerön Långnabbania, jonka tulos määrittäisi pitkälti rallin kulkua. Taktiikkana oli käyttää auringonnousun hetket metsälajeja kuunnellen ja siirtyä valon lisääntyessä pikkuhiljaa staijille pinnaamaan muutolta merilajit, joita myöhemmin olisi vaikea paikata. Tavoitelajit päätyivät listalle ennen kuin metsälenkkimme ehti kunnolla alkaakaan ja puukiipijä, kuusitiainen sekä hömötiainen kuitattiin nopeasti Eckerön metsäpoluilta. Myös peukaloiset olivat äänessä joka puolella, vaikka laji oli toki päätynyt listallemme jo perjantai-iltana. Trogloja tuntui tänä vuonna laulavan joka pysähdyksellämme missä tahansa päin saarta. Långnabbanille vievän hiekkatien tuulimyllyjen puhkoma, mutta silti metsälajien viimeisenä linnakkeena pystyssä sinnittelevä tarunhohtoinen Megametsä tarjosi seuraavaksi närhen, palokärjen ja pikkukäpylinnun lähes samoilta jalansijoilta. Teeriä emme sentään löytäneet, vaikka näiden eteen yritettiin nähdä vähän vaivaakin.

Kameraa ei tiiviisti aikataulutetun rallimme puitteissa tullut käytettyä muuhun kuin käpylintujen tunnistuskuviin. Nämä paljastuivat pikkukäpylinnuiksi. Långnabban, Eckerö.

Kun käytännössä kaikki tavoitteeksi asetetut metsälajit oli saatu listalle, päätimme siirtyä rantaan merta ihailemaan. Staijikeli oli valitettavan heikko ja sumuinen sää murskasi saman tien toiveet paremmista merilajeista, kuten merisirristä. Onneksi lintuja oli kuitenkin liikkeellä ja muuttolinja kulki mukavan läheltä rantaa, joten merelliset tavoitelajit alli, mustalintu, pilkkasiipi, tukkakoskelo ja merimetso taittuivat vaivatta. Ruokkimuutto oli suht aktiivista, mutta säännöllisesti niemenkärjen ohittaneiden ruokkijonojen joukosta ei valitettavasti kiislaa löytynyt. Bonuksena listalle päästiin lisäämään vielä luotokirvinen. Olimme jo hetkeä aikaisemmin kuunnelleet lupaavan kuuloista ääntelyä niemen tyveltä, mutta lopulta suoraan päidemme yli näyttävän ja kuuluvan lentoesityksen tehnyt yksilö ei jättänyt enää mitään arvailujen varaan. Markus hoksasi myös Långnabbanin niemen kyljestä nousseen tyllin, jota Antti ja Volter eivät kuitenkaan ehtineet nopeassa tilanteessa havaita, joten pinna jäi vielä kirvelevästi ruksimatta. Pienestä takaiskusta huolimatta takana olivat onnistumiset niin metsässä kuin merellä ja ralli tuntui sujuneen tähän asti liiankin hyvin. Taivaalle noussut aurinko lämmitti mukavasti ja vaikka näkyvyys oli kaukana optimaalisesta, oli sää viime vuoden lumimyrskyyn verrattuna kuin morsian. Kauniissa kelissä oli mieluisaa jatkaa matkaamme eteenpäin kohti Eckerön pohjoisosia!

Eckeröstä tippui yksittäisiä lajeja tasaiseen tahtiin. Postitalon takaa uimarannalta löytyivät västäräkki ja varsin kova rautiainen. Volterin karttatiedustelut tuottivat uudemman kerran tulosta, kun Träsketin luontopolun varrella hihitteli töyhtötiainen. Kaikista suurin yllätys oli kuitenkin aikainen kuovi, joka huuteli jostain Käringsundbyn ruokinnan takaa! Itseltäni ensimmäinen ääni meni ohi, mutta onneksi lintu huusi vielä toisen sarjan, joten saimme aikaisesta saapujasta kovan vahvistuksen listallemme.

Storbyn ja Lillbolstadin peltojen petostaijit eivät hyvästä petokelistä huolimatta tarjonneet lisälajeja, vaikka hiirihaukkoja ja merikotkia oli ilmassa vaikka millä mitalla. Bodafjärdenin eilisiltainen haapana oli suorittanut katoamistempun, mutta paikalta saatiin kuitenkin hyvä lohdutuspalkinto. Olimme jo kävelemässä harjulta alas, kun tulin jostain syystä katsahtaneeksi taaksepäin taivaalle, johon oli juuri ilmestynyt jalohaukan teräväsiipinen silhuetti. Sain soperrettua ääneen ”HEI, FALCO, FALCO!” ja lajinmääritys vahvistui nopeasti tuulihaukaksi. Pelisuunnitelmallemme uskollisena emme voineet jäädä Bodafjärdenillekään asumaan, sillä edessä oli vielä paljon paikkoja käymättä ja lintuja löytämättä.

Tuulihaukka lekuttelee. Kuvattu Kotkan Haapasaaressa heinäkuussa 2023.

Bjärströmsträskin perinteiset punasotkapaikat eivät tällä kertaa sotkaa tarjonneet, mutta Antin kova jalkatyö palkittiin, kun mies pakotti rantalepiköstä esille pyrstötiaisen! Puhelinsoitto rantaan katselupaikalle, jossa heitimme Markuksen ja Volterin kanssa kaukoputket maahan, jätimme auton ovet selälleen ja ryntäsimme parinsadan metrin spurtin kohti tavoitelajin piilopaikkaa. Pienten vaikeuksien jälkeen niin minä kuin Markuskin saimme lopulta pöheikön takana rantapajuissa pyörineen pyrstötiaisen näkyviin ja pääsimme tuulettamaan pinnaa. Episodi oli herättänyt myös toisen ohi ajaneen rallijoukkueen huomion, ja lopulta tien vieressä oli lisäksemme kolme autokuntaa ihmettelemässä mitä rantalepikossa tapahtuu. Kerroimme toki kysyttäessä havainneemme pyrstiksen, mutta kaikki vastaantulijat eivät tainneet tarinaamme uskoa, vaan luulivat meidän kenties pimittäneen jotain kovempaa lajia. Meille pyrstötiainen oli kuitenkin tuiki tärkeä pinna, joskin sattuman ivaa oli, että ketsuppipullon auettua havaitsimme loppurallin aikana lajin vielä seitsemällä eri paikalla.

Matka jatkui seuraavaksi etelään kohti Gottbytä ja Hammaruddaa. Långträskillä lepäili tuttuun tyyliin arviolta nelinumeroinen määrä tukkasotkia, joiden joukosta pääsimme etsimään lapasotkaa. Ykköskohdetta ei löytynyt, mutta Volterin hoksaama punasotkakoiras tarjosi tervetulleen paikon Bjärströmsträskille. Gottbyn kylällä meitä kohtasi kauhistus, kun uskollinen ja luotettu varpuspensasaitamme oli sitten viime vuoden leikattu matalaksi, eikä varpusia näkynyt mailla halmeilla. Ikkunat auki kylän läpi rullaillessa kuulin kuitenkin toiveita herättävää sirkutusta ja elinympäristön tuhoutumisesta selvinnyt viimeinen mohikaani löytyi sinnittelemästä erään ladon oven päältä. Hyvä tuurimme ei vaan ottanut loppuakseen ja lähestulkoon jokainen takaisku saatiin paikattua!

Seuraavat sydämentykytykset saatiin Hammarudda Gårdilla, johon pysähdyimme katselemaan peltoja muun muassa helpoimpiin puutelajeihimme kuuluneen punakylkirastaan toivossa. Hammarudda Gårdin risteykseen ajellessamme huomasimme langalla pikkulinnun, jonka totesin nopeasti kiuruksi tai kirviseksi ja linjasin, etteivät moiset lajit meitä enää kiinnosta. Kun lintu istui vielä lähemmäs päästyämme paikallaan ja Markus mainitsi erottaneensa sen päässä punaruskeita sävyjä, pysähdyimme kuitenkin katsomaan vielä uudemman kerran. Nostimme Volterin ja Markuksen kanssa kiikarit silmillemme ja hämmästys olikin suuri, kun jokainen alkoi lähes yhtäaikaisesti haukkoa happea ja änkyttää jotain epämääräistä. Lyhyt pyrstö, takaraivolle jatkuva silmäkulmajuova ja kirsikkana kakun päällä siiven reunan tunnusomainen musta-valko-kuvio: katsoimmekin kiurun sijaan kangaskiurua! Kova rallilaji, jälleen meistä jokaiselle ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalla. Noustuamme autosta kangaskiuru tarjosi meille vielä upean lauluesityksen ja lirkutti laskevaa sarjaansa koko sen reilun kymmenminuuttisen, jonka peltojen reunalla vietimme. Tässä kohtaa ralliväsymyksen herkistämä paatunut sydänkään ei voinut enää vastustaa kiusausta, vaan minun oli pakko äänittää hienoa laulua hetken aikaa silläkin uhalla, että se söi tehokkuutta peltojen läpi käymisestä. Ehkä se punakylki jäi juuri tämän takia havaitsematta kokonaan…

Kangaskiuru. Kuvattu Helsingissä maaliskuussa 2018.

Iloisen yllätyksen jälkeen jatkoimme peruslajiston paikkailua, mikä sekin sujui lähes poikkeuksetta mukavasti. Tylli saatiin paikattua Hammaruddasta ja sorsille aina hyvä Torpfjärden tarjosi tällä kertaa kolme jouhisorsaa ja yllättävän haastavaksi osoittautuneen harmaasorsan. Löysimme vain yhden koiraan, joka sekin otti siivet alleen juuri havaintotilanteen jälkeen ja poistui paikalta. Onneksi ehdimme näkemään tämän! Isolepinkäistä sen sijaan ei löytynyt Jomalankaan pelloilta, joten se jäi yhdeksi katkerimmista pummeistamme.

Lopetimme rallin viime vuoden tapaan Maarianhaminan suunnalle, jossa valkoposkihanhi oli juuri niin helppo kuin pitikin ja Markus onnistui kaivamaan Lilla Holmenin rannalta käsin myös Slemmernin selällä tukkasotkien seurana keikkuneen lapasotkaparin! Turkinkyyhky ei ollut aivan yhtä helppo kuin pohjustuksessa, jolloin olimme nähneet neljä eri yksilöä samojen teiden varrella, mutta löytyi lopulta kärsivällisen etsimisen päätteeksi. Tässä vaiheessa listallamme oli 97 lajia, ja suuntasimme auton keulan kohti Nåtötä, josta sadan lajin rajan rikkominenkin olisi vielä juuri ja juuri mahdollista!

Nåtöstä saatiinkin viime vuoden tyyliin vahva lopetus. Ensisijaista tavoitelajiamme pähkinänakkelia havaitsimme peräti neljä yksilöä. Yllätys oli sen sijaan parinkymmenen linnun tilhiparvi, jonka hoksasin kaukana puiden latvoissa etsiessäni epätoivoisesti puuttuvaa punakylkirastasta. Linnut lähtivät nopeasti havaintotilanteen jälkeen lentoon, mutta onneksi Antti ja Markus ehtivät havaita parven, joten pääsimme kirjaamaan pinnan! Rallin päätteeksi siirryimme vielä lieterannalle, joka viime vuonna oli tarjoillut meille ikimuistoisen pajulinnun, mutta phyllareita, punakylkirastaita tai punajalkavikloa ei tällä kertaa löytynyt, joten satasen raja jäi nippa nappa rikkomatta. Isolepinkäisen syytä kaikki! Joukkueen tunnelma oli kuitenkin rallin jälkeen katossa. Takana oli hienot 24 tuntia Ahvenanmaalla, sää oli suosinut kohtalaisen mukavasti ja lintujakin oli löytynyt hyvin! Ralli tuntui niin kokemuksen kuin lopputuloksenkin kannalta sujuneen hienosti, mutta epäilimme kuitenkin että voittoon tarvittaisiin tänäkin vuonna aikaisesta ajankohdasta huolimatta kolminumeroinen määrä lajeja.

Purussa oli taas kerran hieno fiilis ja joukkueet olivat löytäneet hienoja lintuja! Oma kärkihaviksemme oli ässäksi asti noussut pikkujoutsen, jonka olin löytänyt heti rallin alkumetreillä menomatkalla nautitun "Saltö Coffeen" tuoman keskittymiskyvyn voimin. Ilmeisesti joutsen onnistui Hagan lintupaljoudessa piiloutumaan muilta joukkueilta ja asettamaan aikataulunsa siten että se näyttäytyi ainoastaan meille, vaikka rallaajia alueella varmasti riitti läpi viikonlopun. Muita yllättäen tai vähemmän yllättäen kovaksi osoittautuneita lajeja olivat muun muassa kangaskiuru, kuovi, rautiainen, harmaasorsa sekä sarvipöllö. Punakylkirastas oli puutteistamme helpoin, mutta ilin löytäminen osoittatui vaikeaksi monelle muullekin joukkueelle. Eivät kai nämä vielä olleet laajemmin saapuneet, vaikka alkutalven aikana viivyttelijöitä ja talvehtijoita olikin kirjattu ennätysmäärin. Muuten olimme saaneet peruslajit kattavasti kerättyä ja lajimäärämme 99 riitti voiton uusimiseen, joten alli-palkinto lähti Vanhojen Sikojen matkaan toista vuotta peräkkäin! Kakkossijalle kirivät Sisä-Suomen sissit eli Jyväsjemmarit lajimäärällä 93 ja pronssimitalit nappasi Puppuhavaintogeneraattori ässälajin erolla niin ikään 92 lajiin yltäneihin P. alleihin.

Kirjoituksen loppuun on todettava, että niin se Ahvis jaksaa sytyttää vuodesta toiseen ja viikonloppu Ahvenanmaalla oli jälleen kerran onnellinen ja ikimuistoinen. Nöyrimmät kiitokset järjestäjille, kanssarallaajille ja joukkuetovereille taas yhdestä upeasta rallista!

Vanhat Siat ja alli! Markus Lauha, Patrik Lauha, Antti Jokelainen ja kapteeni Volter Lukander.

Paluumatkalla saatiin nauttia aurinkoisesta kevätsäästä, tyynestä merestä ja merilintujen paljoudesta. Viking Linen Bacardi-baarin staijikannelta ehdittiin voittodrinkkien nauttimisen ohella summata muun muassa tuhatpäin alleja ja haahkoja.

 Lajilistamme (99 lajia):

Alli

Fasaani

Haahka

Harakka 

Harmaahaikara 

Harmaalokki

Harmaasorsa

Hemppo

Hiirihaukka

Hippiäinen

Hömötiainen

Isokoskelo 

Isokäpylintu

Jouhisorsa

Järripeippo

Kalalokki 

Kanadanhanhi

Kangaskiuru

Kaulushaikara

Keltasirkku 

Keskykyyhly

Kiuru

Korppi 

Kottarainen 

Kulorastas

Kuovi

Kurki

Kuusitiainen

Kyhmyjoutsen 

Käpytikka 

Lapasotka

Laulujoutsen 

Laulurastas

Lehtokurppa

Luhtakana

Luotokirvinen

Lyhytnokkahanhi

Merihanhi 

Meriharakka

Merikotka 

Merilokki

Merimetso

Metsähanhi

Mustalintu

Mustarastas 

Mustavaris

Naakka 

Naurulokki 

Niittykirvinen

Nokikana

Närhi

Pajusirkku

Palokärki

Peippo 

Peukaloinen

Pikkujoutsen (ÄSSÄ)

Pikkukäpylintu

Pikkuvarpunen

Pilkkasiipi

Punarinta

Punasotka

Punatulkku

Puukiipijä

Pyrstötiainen

Pähkinänakkeli

Rautiainen

Riskilä

Ristisorsa

Ruokki

Räkättirastas 

Sarvipöllö

Selkälokki

Sepelkyyhky 

Silkkiuikku

Sinisorsa 

Sinitiainen 

Taivaanvuohi

Talitiainen 

Tavi

Telkkä 

Tikli

Tilhi

Tukkakoskelo

Tukkasotka 

Tundrahanhi

Turkinkyyhky

Tuulihaukka

Tylli

Töyhtöhyyppä 

Töyhtötiainen

Uivelo

Uuttukyyhky

Valkoposkihanhi

Varis 

Varpunen

Varpushaukka

Viherpeippo

Vihervarpunen

Västäräkki