Syys-lokakuun vaihteessa kävimme tyttöystävän kanssa viikonloppureissulla Haapasaaressa Kotkan edustalla. Omiin suunnitelmiini kuului ennen kaikkea tähtitaivaan sekä muuttavien ja vaeltavien pikkulintujen kuvaaminen. Syksyinen ulkosaaristo tarjoaa hyvät edellytykset molempiin puuhiin ja tähtien sattuessa oikein kohdalleen olisi mahdollisuus harvinaisempiinkin harhailijoihin, kuten taiga- tai hippiäisuunilintuun aina olemassa.
Perjantai-ilta oli kirkas, mutta valitettavasti saavuimme perille vasta hämärän aikaan, joten valmistautumismahdollisuutta yön kuvauksiin ei juuri ollut. Sääennuste lupasi seuraavalle illalle pilvistä säätä, joten kuvauspuuhin piti ryhtyä heti ensimmäisenä iltana ilman etukäteisvalmisteluja. Sommittelua ja tarkennusta täytyi siis arpoa pimeässä käytännössä sokkona. Linnunrataa ei tällä kertaa ollut näkyvissä ja kirkas täysikuu häivytti itäisen taivaan tähdet käytännössä kokonaan, mutta muutamat kokeilut pohjoistaivaalle tuottivat ainakin yhden kivan kuvan Otavasta Haapasaaren merivartiotornin yllä. Ja onhan syksyisen tähtitaivaan ihailu kaukana kaupungin valoista hieno kokemus, vaikka ei kuvia saisikaan.
Lintuja pääsi tarkkailemaan lauantaiaamuna, eivätkä nekään tuottaneet pettymystä. Odotusten mukaisesti saari kuhisi elämää. Äänimaailmaa hallitsivat 50-päisen tilhiparven kilinä ja punatulkkuporukoiden vihellykset. Punatulkkujen lisäksi peippolintuja näkyi muutenkin paljon: viikonlopun aikana löysin saarelta viherpeippoja, järripeippoja, peippoja, vihervarpusia ja hempon.
Erityinen ilonaihe itselleni olivat joka puolella saarta aluskasvillisuuden seassa pyörineet peukaloiset, sekä niin ikään useampaan kertaan vastaan tulleet rautiaiset. Kumpaakaan lajia ei tule liian usein nähtyä, vaikka nämä eivät varsinaisesti harvinaisia olekaan.
Tuulensuojassa saaren takarannalla pääsin kuvaamaan noin kymmenen linnun hippiäisparvea lähes kosketusetäisyydeltä. Pelottomat linnut kävivät parhaillaan teleobjektiivin lähimmän tarkennusetäisyyden sisäpuolella ja lyhyeltä etäisyydeltä kuvaaminen osoittautui äärimmäisen haastavaksi. Oksiston seassa vilkkaasti liikkuvia lintuja oli lähes mahdotonta löytää kameran etsimeen ajoissa. Puolen tunnin sessio tuotti lopulta yhden käyttökelpoisen kuvan. Hippiäisten lisäksi rannan tuntumassa liikkui paljon hyönteissyöjien sekaparvia, joita yritin aktiivisesti käydä läpi rarien toivossa. Kaikki uunilinnut paljastuivat kuitenkin pajulinnuiksi tai tiltalteiksi, joten tällä kertaa harvinaisuuksilta vältyttiin.
Aiemmin mainittujen lisäksi viikonlopun aikana nähtyihin lajeihin kuuluivat mm. sini- ja talitiainen, hernekerttu, punarinta, pajusirkku, varpunen, musta-, laulu- ja punakylkirastas, niittykirvinen sekä tietysti monet paikalliset merilinnut. Varpushaukkakin näyttäytyi muuttavia pikkulintuja pelottamassa.
Commentaires