Helmikuun alussa tarjoutui jokseenkin ainutkertainen mahdollisuus vierailla Intiassa, jossa kaveripariskuntamme meni naimisiin (onnittelut Saga & Mayank!). Häät järjestettiin Chandigarhissa, joka sijaitsee Punjabin ja Haryanan osavaltioiden välissä 250 km Delhistä pohjoiseen.
Ennen häitä vietimme Chandigarhissa muutaman päivän, joiden aikana ehdimme tutustua kaupungin linnustoon. Urbaanin alueen näkyvimpiin lintulajeihin kuuluivat intianvaristen, pihamainojen ja metsäpensastimalien ohella haarahaukat, jotka ovat Etelä-Aasiassa yleisiä kaupunkilintuja ja yksiä maailman runsaslukuisimmista päiväpetolinnuista. Suomeenkin säännöllisesti harhautuvia kashmirinuunilintuja oli joka toisessa puskassa ja myös tutumpia eurooppalaisia lintuja kuten hernekerttuja ja tiltaltteja näkyi jonkun verran. Läheisen Sukhna-järven kiertävällä luontopolulla etsimme kahta tuttua ja näyttävää kanalintua: riikinkukkoa ja domestikoidun kanan villiä alkuperäismuotoa punaviidakkokanaa. Molemmat löytyivät helposti. Lisäksi näimme muun muassa peräsin- ja mustadrongoja, aasianrillejä sekä tuhkatalitiaisia, jotka ovat kuin mustavalkoprintterillä tulostettu versio kotoisesta talitiaisestamme. Itse järveltä löytyi monien eurooppalaisten sorsalintujen lisäksi muun muassa paikallisia täplänokkasorsia, jaavanmerimetsoja, smyrnankalastajia sekä lukuisia haikaralajeja, joista itselleni uusi tuttavuus oli piispahaikara.
Kaksi päivää kestäneiden näyttävien hääjuhlien jälkeen suuntasimme etelään Rajasthaniin, jossa toiveenamme oli nähdä luonnonvarainen tiikeri. Intian tiikeripopulaatio muodostuu noin 3000 yksilöstä, joiden esiintyminen painottuu pääasiassa suojelluille kansallispuistoalueille. Ranthamboren kansallispuiston alueella tiikereitä asuu 80. Kansallispuisto kattaa 1300 neliökilometrin laajuisen alueen avointa niittyä ja matalakasvuista lehtimetsää kasvavilla kukkuloilla. Puiston turisteille avoin osa on jaettu kymmeneen vyöhykkeeseen, joilla järjestetään tiikerisafareita. Olimme varanneet kolmelle päivälle viisi safaria ja edellispäivien havaintojen perusteella lupaavimmat vyöhykkeet 4 ja 3 olisivat vuorossa ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä. Avauspäivän kahdella safarilla saimme ihailla alueen yleisiä eläimiä, kuten aksis- ja sambarhirviä, hanumaaneja ja suokrokotiileja. Lisäksi näimme nilgauantiloopin, ruostemungon sekä viidakkokissan. Uusia lintulajeja olivat esimerkiksi valkovatsadrongo, pikkuminivetti, valko-otsaviuhko, sulttaanikalastaja ja brahmanpöllö. Hirvieläinten varoitusääniä, joiden perusteella tiikeriä etsittiin, kuultiin pariin otteeseen, mutta reissun pääkohdetta emme vielä ensimmäisenä päivänä nähneet.
Kolmannellakaan safarilla ei vielä onnistanut. Lämpöä oli edellispäivän tapaan aamulla vain viitisen astetta ja jyrkkäpiirteiset maanmuodot korostivat viileyttä ilman pysyessä laakson pohjalla kylmänä pitkälle aamupäivään saakka. Jo ennestään tuttujen eläinten lisäksi näimme kultasakaalin sekä varsin kesyn oloisia villisikoja. Muutamia reissulle uusia lintulajeja olivat harjakotka, kirjopyyfasaani, rillimupinia, mustakurkkusirkku ja näyttävä sinikirjosieppo. Samalla vyöhykkeellä nähtiin vilaukselta myös tiikeri, mutta meillä ei ollut onni myötä. Ennen viimeistä iltaa tilanne alkoi näyttää jo hieman epätoivoiselta. Jäljellä olivat enää iltasafari ennakkoon heikommaksi arvioidulla vyöhyke 1:llä ja koko reissun viimeinen safari vyöhyke 3:lla.
Neljäskin safari oli varsin hiljainen. Iltapäivän lämmössä eläimet eivät juuri liikkuneet eikä varoitusääniä kuulunut. Uusia lintulajeja kuitenkin tuli taas jonkin verran vastaan intiankorppikotkan, värikkään viitasiepon sekä intianvariskäen muodossa. Illan jo alkaessa hämärtää olimme palaamassa vyöhykkeen portille kun huomasin avoimessa metsämaastossa suurikokoisen pöllön puun oksalla muutaman kymmenen metrin päässä: harmaahuuhkaja! Pysähdyimme hetkeksi kuvaamaan komeaa lintua. Jatkaessamme matkaa kohti alueen porttia, alkoi vähän matkan päästä päätieltä kuulua epämääräistä meteliä. Tien varrella oli nähty tiikeri! Alueelta pois johtava päätie oli jo tässä vaiheessa täysin tukossa, mutta onneksemme emme olleet vielä ehtineet poistua vyöhykkeeltämme, ja pääsimme ajamaan vyöhykkeen sisällä päätien suuntaisesti kulkevaa hiekkatietä kohti pientä niittyaukeaa, jossa oli parempi näkyvyys. Aukean takaa näimme ja kuulimme päätien torikokouksen jossa kymmenet jeepit seisoivat jonossa. Niityn reunalla erittäin varautunut sambarhirvi varoitteli äänekkäästi ja tuijotti intensiivisesti metsikköön. Todellista pidemmältä tuntuneen odottelun jälkeen heinikossa paljon odotettua lähempänä näkyi liikettä ja korsien välistä ilmestyi näkyviin upea bengalintiikeri! Nuori uros lähestyi autoamme, katsoi ohikiitävän hetken ajan korsien välistä suoraan silmiin ja jatkoi pian matkaansa ohittaen meidät vain parinkymmenen metrin päästä. Kohtaaminen kesti vain kymmeniä sekunteja, mutta oli sitäkin ikimuistoisempi. Saimme nähdä maailman suurimman ja kauneimman kissapedon villinä ja vapaana. Vaikka nimeltä tunnettujen yksilöiden etsiminen jeeppien täyttämässä kansallispuistossa ei aivan spontaaniretkeilyä ollutkaan, oli tilanne yksi hienoimmista kokemistani kohtaamisista luonnonvaraisen eläimen kanssa. Lisäksi hetkestä jäivät muistoksi myös onnistuneet kuvat. Illan pimetessä palasimme hotellillemme onnellisina ja vaikuttuneina.
Viimeisenä aamuna pääsimme nauttimaan hienosta päivästä kauniilla 3-vyöhykkeellä ilman paineita. Seuraamme liittyivät häiden jälkeen Jaipurissa vierailleet Inka ja Teemu, jotka olivat myös ehtineet nähdä tiikerin jo edellisenä iltana. Lisää kissapetoja emme enää nähneet, vaikka havaintoja tehtiinkin vain parinsadan metrin päässä meistä naapurivyöhykkeen puolella. Hienoissa järvimaisemissa vietetty aamupäivä oli silti onnistunut! Järven rantaan rakennettujen vanhojen temppelien ja metsästysmajojen lisäksi näimme intianlentäviäkoiria, sekä muutamia uusia lintulajeja, kuten aasianrakonokkia, intianpaksujalkoja ja pikkujalohaikaran. Lisäksi pääsimme kuvaamaan lähietäisyydeltä muun muassa pitkäjalkoja ja jokitiiroja. Ainutkertainen matka sai siis hienon päätöksen, jonka jälkeen oli aika palata Jaipurin ja Delhin kautta takaisin Suomeen.
Matkan saldona oli 144 lintulajia, joista 84 olivat minulle uusia. Lisäksi näimme lukuisia muita eläinlajeja, joista kirkkaimpana kruununa tietysti majesteettinen bengalintiikeri!