Kesän lopussa teimme yhdessä vanhempieni ja Jennan kanssa lomamatkan risteilylle Norjan rannikolle. Suunnitelmissa oli päästä vaeltamaan vuoristoisissa vuonomaisemissa ja tarkkailemaan Pohjois-Atlantin rannikon merilintuja. Laiva lähti liikkeelle Kööpenhaminasta ja risteilyn ensimmäiset lintuhavainnot tuli tehtyä Skagerrakin salmessa, kun laivan kannelta ja hytin parvekkeelta pääsi ihailemaan eri ikäisiä suulia. Kuvassa aikuinen (+4kv) lintu.
Ensimmäinen pysähdyspaikka sijaitsi Stavangerissa, jossa teimme vaelluksen 600:n metrin korkeudesta vuonoon putoavalle Preikestolenin ("saarnastuoli") jyrkänteelle. Sää vuoristossa oli sateinen ja näköala Lysevuonoon jäi lähes kokonaan sumun ja pilvien peittoon. Tästä huolimatta äkkijyrkät kallionseinämät ja etelänorjalainen vuoristomaisema olivat ehdottomasti näkemisen arvoiset eikä melko ruuhkaisen reitin kapuamista olisi kannattanut jättää väliin mistään hinnasta. Onneksemme sadekin hellitti ylhäällä hetkeksi mahdollistaen jylhän maiseman kuvaamisen. Ensimmäinen etappi oli linturintamalla hiljainen, vuoristossa näkyi lähinnä peippoja ja kaupungin keskustassa lokkeja, muun muassa skandinaavisia intermedius-selkälokkeja. Stavangerin edustalta tuli havainto matkan ensimmäisestä myrskylinnusta, mutta kuva lajista jäi vielä tässä vaiheessa saamatta.
Matkan seuraava kohde oli Norjan toiseksi suurin kaupunki Bergen, joka sijaitsee noin Helsingin korkeudella Norjan länsirannikolla vuonojen ja seitsemän kukkulan ympäröimänä. Nousimme näistä kukkuloista korkeimman, Ulriken-nimisen vuoren, huipulle jälleen reilun 600:n metrin korkeuteen. Netistä löytynyt matkakertomus suositteli valitsemaan kahdesta reittivaihtoehdosta haastavamman, mutta paremmat näköalat tarjoavan polun ja näin päädyimme myös tekemään. Valinta osoittautui oikeaksi. Eteneminen jyrkästi Ulrikenin metsäisiä reunoja ylös kiemurrelleella reitillä oli hidasta ja kallioille noustessa joutui paikoin käyttämään käsiäkin apuna, mutta polun noustua puurajan yläpuolelle maisemat olivat taas kerran upeat. Reitillä näkyi runsaasti niittykirvisiä ja ylhäältä vuoren korkeimman huipun tyveltä löytyi myös yksi metsäjänis. Illalla kiikarointi laivan kannelta tuotti lokkien ja suulien lisäksi havainnot haahkoista, kahdesta mustalinnusta sekä matkan ensimmäisen merikotkan.
Kolmas satamapaikka oli Ålesund, jossa vierailimme Norjan kuuluisimpiin lintusaariin kuuluvalla Rundella. Matka saarelle kesti lautalla ja kahdella bussilla pari tuntia ja sen aikana ehti tarkkailla selkälokkeja, suulia, pikkukajavia, sekä ilmeisen runsaslukuisia harmaahaikaroita. Runde on kuuden neliökilometrin kokoinen saari, joka rajautuu käytännössä jokaiselta reunaltaan merilintujen jyrkkiin pesimäkallioihin. Kallioiden päällä kasvaa niittyä, jolla laiduntaa vapaana kulkevia lampaita ja pesii mm. kivitaskuja, niittykirvisiä ja isokihuja. Kesäisin Runden kallioilla pesii jopa satoja tuhansia merilintuja, mutta itse pesimäkausi alkoi elokuun loppupuolella olla jo ohi. Saarella riitti silti nähtävää ja heti kalliojyrkänteiden yläpuoliselle niitylle noustua turistin toivottivat tervetulleeksi kymmenet saaren yllä kaarrelleet isokihut. Korkealle pohjoisreunalle kiivetessä säätila kehittyi suorastaan vihamieliseksi sateen ja jäätävän tuulen piiskatessa saarta ja sen retkeilijöitä. Rannikolla olosuhteet muuttuvat kuitenkin nopeasti ja sateen taukoaminen kallionharjalta laskeutuessamme mahdollisti jälleen valokuvaamisen.
Kihujen lisäksi Rundella näkyi niittykirvisiä, kivitaskuja sekä muutama korppi. Saaren länsireunalla saimme ihailla satojen tai jopa muutaman tuhannen suulan koloniaa pesimäjyrkänteellään ja sen edustalla. Alapuoleltamme lensi myös nuori merikotka. Lintujakin suuremman vaikutuksen teki kuitenkin saaren majesteettinen maisema, jolle näyttävätkään kuvat eivät tee oikeutta. Palatessamme saaren itäreunalla kulkevalle, alueen ainoalle tielle niittyjen läpi kulkevaa polkua pitkin, pääsimme ihailemaan isokihuja vielä lähietäisyydeltä. Parhaillaan pelottomat linnut seisoivat vain muutaman metrin päässä meistä. Poluilta poikkeaminen ei ole kihujen pesinnän suojelemiseksi sallittua ja parin kymmenen metrin päässä polusta näkyikin vielä yksi tämänkesäinen poikanen. Aurinko tuli ensimmäistä kertaa esille sopivasti laskeuduttuamme alas niityltä. Rannassa ehdittiin nähdä vielä luotokirvisiä, peukaloinen, harakoiden takaa-ajama tuulihaukka, sekä vuorihemppoja, joista sain itselleni suulan, myrskylinnun ja isokihun jälkeen matkan neljännen elämänpinnan. Illalla laskeva aurinko ja meren päällä roikkuva sumu tarjosivat laivan kannelta upean maiseman sateenkaarineen ja komeine kallioineen.
Seuraava päivä kului rannikkoa takaisin etelään seilatessa. Aamulla ja illalla laivalta näkyi muutama myrskylintu, mutta kelvolliset kuvat jäivät vieläkin saamatta. Viimeinen satama sijaitsi Norjan etelärannikolla Kristiansandissa. Itse Kristiansand ympäristöineen ei tarjonnut yhtä hienoja retkeilymahdollisuuksia kuin pohjoisemmat rannikkokaupungit. Oikeastaan merenrantakaupunkia ympäröivät maisemat muistuttivat yllättävän paljon Helsinkiä ja sen saaristoa. Kristiansandissa pääsi kuitenkin tarkkailemaan lähietäisyydeltä kaikkia yleisimpiä lokkilajeja ja kaupungin edustalla laivan ohi lensi viiden kuovin muuttoparvi. Illalla tyyni meri mahdollisti merilintujen tarkkailun paremmin kuin vielä kertaakaan aiemmin matkan aikana laivan seilatessa vuoroin nousevassa ja laskevassa merisumussa satojen myrskylintujen, suulien ja isokihujen ohi. Tyydyttävä kuva myrskylinnustakin tuli viimein otettua. Hieno päätös onnistuneelle reissulle Länsi-Norjan upeissa maisemissa!
Comments