Marraskuun alussa pääsimme toteuttamaan monta vuotta odotetun matkan Ecuadorin huippuluontokohteisiin Galapagossaarille ja Amazonin sademetsään. Kaksi viikkoa kestänyt reissu oli täynnä ikimuistoisia kokemuksia Ecuadorin sanoinkuvaamattoman upeassa ja monimuotoisessa luonnossa. Seuraava matkapäiväkirja sisältää tiiviin kuvauksen matkan parhaista paloista kuvien kera.
5.11.
Lähtö koitti lauantaina aamyöstä ja ensimmäinen päivä meni kokonaan lentoihin Amsterdamin kautta Quitoon. Perille saavuimme Ecuadorin aikaa alkuillasta. Ensimmäiset lintuhavainnot ehdittiin kuitenkin tehdä jo saapumispäivänä: laskeutuvasta lentokoneesta nähtiin mustakondori sekä bussin ikkunasta kaupunkialueella yleinen täpläkorvakyyhky.
6.11.
Matkan ensimmäinen luontoretki kohdistui pilvimetsiin Andien rinteille. Vierailimme kahdessa eri korkeudella sijainneessa kohteessa, joiden lajistot poikkesivat suuresti toisistaan. Nousimme mutkittelevia vuoristoteitä pitkin ensin Zurolomaan yli kolmen kilometrin korkeuteen merenpinnasta, josta laskeuduttiin iltapäiväksi samanlaista serpentiiniä yli kilometri alaspäin Tandayapaan. Molemmissa kohteissa pääsimme tarkkailemaan kolibreja ja muita värikkäitä pilvimetsien lintulajeja, joita houkuteltiin kuvattavaksi sokeriliemi- ja hedelmäruokinnoilla. Päivän aikana nähtiin yhteensä 21 eri kolibrilajia, sekä lukuisia muita lintulajeja mukaan lukien pikkuluura, punaperätukaani ja useita puhkojia sekä tangaroita.
7.11.
Maanantaina suuntasimme Quitosta Amazonin sademetsän länsiosiin Yasunin kansallispuistoon, jota pidetään joidenkin lähteiden mukaan biodiversiteetin puolesta koko maailman monimuotoisimpana alueena. Matkaa oli linnuntietä pitkin vain vajaat parisataa kilometriä, mutta siirtymiseen tarvittiin silti neljää eri kulkuvälinettä ja lähes koko päivä. Lensimme aluksi Andien yli Cocan viidakkokaupunkiin, josta jatkoimme ensin bussilla Napo-joen rantaan, sitten moottoriveneellä Napo-jokea pitkin itään ja lopulta kanootilla Añangu-jokea pitkin majoituspaikkaamme Napo Wildlife Lodgelle, joka sijaitsi pienen Añangu-järven rannalla. Matkalla saimme ihailla monimuotoista sademetsäluontoa kanootista käsin. Lukemattomien puulajien ja niiden oksilla ja rungoilla kasvavien epifyyttien muodostaman latvuston läpi siivilöityvä valo loi uskomattoman tunnelman, jota täydensivät sademetsän lintujen, sammakoiden ja hyönteisten mielikuvitukselliset äänet sekä mölyapinoiden aavemainen ulvonta. Havaitsimme joen varrella useita lintulajeja, kuten puna-aroja, hoatsineja, isopökkelökehrääjän ja siniviidakkohaukan sekä joitakin apinoita ja jopa aktiivisesti ruokailleen laiskiaisen!
8.11.
Aikaisen herätyksen jälkeen matkasimme kanootilla seuraamaan papukaijojen ruokailua saviseinämillä, jonne linnut saapuivat kuitenkin vasta myöhemmin aamupäivällä sateen tauottua. Papukaijojen ravinto koostuu osin marjoista, joiden myrkyn linnut neutraloivat syömällä savea. Odotettuamme saviseinämän luo rakennetulla kuvauskojulla noin tunnin, uskaltautuivat ympärillä kierrelleet papukaijat lopulta alas. Äänekkään näytöksen aloittivat näyttävät puna-arat, joita oli paikalla parhaillaan 15 yksilöä yhtä aikaa. Arojen jälkeen saviseinämälle saapuivat pienikokoisemmat koboltti- ja kultaposkiaratit. Paluumatkalla näimme lukuisia apinalajeja, kuten harmaavilla-apinoita, kultavaippatamariinin, ecuadorinkapusiineja, ecuadorinsaimireita, punamölyapinoita, ja naponmunkkisakin, sekä lisäksi suokaimaanin. Illalla pimeän laskettua teimme vielä kävelyn, jolla tutustuttiin sademetsän pohjakerroksen eläimiin, kuten sirkkoihin, hämähäkkeihin ja sammakoihin.
9.11.
Keskiviikkoaamu alkoi jälleen aikaisella herätyksellä ennen kello neljää. Matkasimme pimeän vielä vallitessa lintulavalle, joka oli rakennettu valtavan kapokkipuun latvustoon lähes 40 metrin korkeuteen. Lavalta käsin saimme kuunnella heräävän sademetsän äänimaailmaa ja ihailla komeaa auringonnousua vehreän latvuston takaa. Aamun aikana havaitsimme jälleen lukuisia lintulajeja kuten sinikelta-aroja, hopeatityran, munkkikotingan, loistokurkkusepän, useita kultapyrstö- ja tangaralajeja, sekä kirsikkana kakun päälle komean kuningaskondorin! Paluumatkan sademetsäkävelyltä löytyi vielä muutamia hieman piilottelevia, mutta erittäin näyttäviä lintulajeja, kuten ruskopäälaiskuri ja rihmapyrstötanssija. Teimme myös iltapäivällä uuden sademetsäkävelyn, jonka aikana pääsimme kokemaan aitoa sademetsätunnelmaa kunnon rankkasateen myötä.
10.11.
Torstaina koitti paluu Quitoon samaa reittiä pitkin kuin olimme saapuneetkin. Perillä Quitossa ehdimme harrastaa pienimuotoista lintuhavainnointia hotellin takapihalta, josta löysimme mm. muutamia uusia kolibrilajeja, sekä ladata akkuja tulevia päiviä varten niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin.
11.11.
Perjantaina oli vuorossa jälleen uusi lento, tällä kertaa legendaarisille Galapagossaarille. Saaret tunnetaan erityisesti lukuisista endeemisistä eläin- ja kasvilajeistaan, jotka innoittivat itse evoluutioteoriaa kehittänyttä Charles Darwinia. Lentokenttäsaari Baltralle saapumisen jälkeen majoituimme Anahi-katamaraanille, jolta käsin lähdimme kiertämään saaristoa. Fregattilinnut ja ulappakeijut seurailivat alustamme läpi matkan tarjoten mahdollisuuksia lentokuvien harjoitteluun ja katamaraanin yläkansi toimi hyvänä alustana muidenkin merilintujen ja -eläinten staijaamiseen. Havaitsimme viikon aikana kannelta keijujen, fregattilintujen ja liitäjien ohella muun muassa albatrossin, vesipääskyjä ja jopa hyppäävän paholaisrauskun. Ensimmäisen illan kohde oli Bachas Beach Santa Cruzin saarella. Pienellä hiekkarannalla ja sen taakse jäävällä suolavesilaguunilla tapasimme heti mm. ensimmäiset merileguaanit, sinijalkasuulat ja Darwinin kuuluisiin sirkkuihin kuuluvat pikkumaasirkut, sekä muutaman flamingon. Ensimmäisen illan (ja mahdollisesti koko matkan) paras havainto oli kuitenkin piippukiitäjä, joka on eBird-tietokannan mukaan havaittu Galapagossaarilla aiemmin vain viisi kertaa. Kiinnitimme Markuksen kanssa jo paikan päällä huomiota rannan yllä kisaileviin lintuihin ja ihmettelimme ääneen että Galapagossaarilla ei pitäisi esiintyä kiitäjiä, mutta havainto pääsi matkan aikana jo hieman unohtumaan muiden kokemusten varjoon. Tilanteesta saatiin onneksi edes muutama heikko kuva, joiden perusteella määritys saatiin jälkikäteen tehtyä.
12.11.
Ensimmäinen huippukohteemme Galapagoksella oli Genovesan lintusaari, jolla pesii muun muassa punajalka- ja naamiosuulia, fregattilintuja sekä yölokkeja. Aamupäivällä saimme ihailla lähietäisyydeltä hiekkarannalla makoilevia merileijonia, puissa pesivien punajalkasuulien koloniaa sekä pesiviä yölokkeja. Uusia sirkkulajeja olivat isomaasirkku, harmaatöpösirkku sekä Genovesan saarelle endeemiset genovesansirkku ja genovesankaktussirkku. Iltapäivällä vierailimme vuorostaan maassa pesivien galapagosinnaamiosuulien pesimäalueella. Samalla retkellä näimme myös galapagosinhylkeitä, galapagosinkeijuja ja galapagosinsuopöllön. Kaikki eläimet ja linnut olivat Galapagos-saarille tyypillisesti täysin pelottomia ja niitä sai kuvata rauhassa lähestulkoon kosketusetäisyydeltä. Eläimiin koskeminen on tosin Galapagoksella tiukasti kiellettyä, eikä mitään eläintä saa lähestyä alle kahden metrin päähän. Liikkuminen kansallispuiston alueella on muutenkin tiukasti säänneltyä ja sääntöjä myös valvotaan herkän luonnon suojelemiseksi.
13.11.
Risteilyn kolmantena päivänä vierailimme South Plazan ja Santa Fen pikkusaarilla, joilla kummallakin esiintyy oma laavaleguaanikantansa. Maalla elävät laavaleguaanit ovat merileguaaneja suurikokoisempia ja väriltään komean keltaisia. South Plazalla näimme leguaanien lisäksi jälleen merileijonia lähietäisyydeltä ja saimme seurata galapagosinliitäjien kisailua pesimäjyrkänteensä äärellä. Muista merilinnuista näkyi muun muassa yölokkeja, ruskotiiroja, suomutropiikkilintuja ja fregattilintuja, sekä jopa yksi etelänselkälokki, joka on Galapagoksella satunnainen harhailija. Uusina sirkkulajeina havaitsimme kaktussirkun ja maasirkun. Santa Fen kuivilta rannoilta löytyivät ennestään tuttujen lajien lisäksi myös galapagosinnapsu ja galapagosinhiirihaukka. Eri saarilla saimme lisäksi vertailla omanlaisikseen kehittyneitä opuntia-kaktuksia. Santa Fen kaktukset (Opuntia galapageia barringtonensis) olivat usean metrin korkuisia ja muistuttivat jykevältä rungoltaan kotimaista mäntyä.
14.11.
Neljäs päivä toi mukanaan taas uuden saaren, San Cristobalin. Aamu alkoi Punta Pittistä, jonka komeat kalliojyrkänteet poikkesivat jälleen kerran täysin kaikesta, mitä olimme saarilla aiemmin nähneet. Kaikki seitsemän saarta, joilla matkan aikana vierailimme olivat keskenään hyvin erilaisia niin maastonmuotojensa, kasvillisuutensa kuin eläimistönsäkin puolesta. Päivän aikana siirryimme San Cristobalin rannikkoa pitkin etelään päin ohittaen muun muassa näyttävän Leon Dormidon kalliosaaren. "Nukkuvan leijonan" jyrkiltä rinteiltä löysimme merilintujen lisäksi muuttohaukan.
Yksi koko matkan kohokohdista oli iltapäivän snorklausreissu, jolla kohtasimme leikkisän merileijonanaaraan. Utelias merileijona kierteli vauhdikkaasti snorklaajia väistäen meidät vain senttimetrien päästä ja puhaltaen matkallaan kuplia meitä kohti. Merileijona sukelteli kanssamme yli puoli tuntia ja olisi jaksanut vielä pidempäänkin meidän noustuamme jo takaisin kumiveneeseen. Illalla vierailimme vielä Isla Loboksen pienellä lintuluodolla, jota asuttivat merileijonien lisäksi fregattilinnut ja Galapagoksen ikoniset sinijalkasuulat.
15.11.
Vietimme San Cristobalilla vielä toisenkin päivän, jonka aikana vierailimme saaren metsäisemmissä keskiosissa ja piipahdimme lyhyesti myös Puerto Baquerizo Morenon kylässä, joka on yksi Galapagossaarten neljästä asutuskohteesta. Vierailimme galapagoksenjättiläiskilpikonnien suojelualueella, jossa kilpikonnia haudotaan ja kasvatetaan luontoon palauttamiseksi. Metsästys ja ihmisen tuomat vieraspedot ovat tuhonneet alkuperäiset maakilpikonnakannat joiltakin saarilta jopa kokonaan, mutta jäljellä olevat kannat on toistaiseksi saatu pelastettua suojelemalla kilpikonnien pesiä ja nuoria poikasia pedoilta. Viiden vuoden ikäiseksi kasvettuaan jättiläiskilpikonnalla ei ole enää luonnollisia vihollisia ja se voi elää pitkälti yli sadan vuoden ikäiseksi. Saaren metsäisemmät keskiosat tarjosivat uusina sirkkulajeina pikkupuusirkun ja tikkasirkun. Iltapäivällä vierailimme vielä lahdella, jonne Charles Darwin rantautui saapuessaan Galapagossaarille.
16.11. Risteilyn kuudennen päivän kohde oli taas hieno lintusaari Espanola, jossa pääsimme vierailemaan galapagosinalbatrossien pesimäalueella ja seuraamaan niiden soidinta. Albatrossien lisäksi saarella pesii muun muassa galapagosinnaamiosuulia, galapagosinhiirihaukkoja, yölokkeja sekä saarelle endeemisiä vampyyrimatkijoita. Rantoja täyttivät lintujen lisäksi tuttuun tapaan merileijonat sekä värikkäät merileguaanit. Vampyyrimatkijan ohella saaren toinen endeeminen lintulaji espanolanmaasirkku antoi odottaa itseään, mutta löytyi onneksi lopulta samalta aukealta kahden soidintavan albatrossin kanssa.
17.11. Risteilyn toiseksi viimeinen kohde Floreana tarjosi jälleen yhden upeiden kokemusten päivän. Aamun aluksi saimme seurata, kuinka rannalle munimaan noussut liemikilpikonna peitti pesänsä hiekalla ja kömpi tämän jälkeen viimeisillä voimillaan hiekkarannan yli takaisin mereen. Arvokkuutta huokuvan tapahtuman todistaminen on Galapagoksellakin verrattain harvinaista, sillä saarille saa rantautua vasta aamukuuden jälkeen, jolloin suurin osa öisin munimaan rantautuvista merikilpikonnista on jo palannut veteen. Kilpikonnan selviydyttyä takaisin mereen saimme ihailla nilkansyvyisessä vedessä lipuvia keihäsrauskuja, jotka uivat sameassa rantavedessä aivan jalkojemme päältä. Aamuun saatiin myös yksi ikimuistoinen lintukokemus, kun onnistuimme Markuksen kanssa havaitsemaan kaukoputkella endeemisen darwininmatkijan Championin saarelta 3,5 kilometrin päästä. Ihmisen mukanaan tuomat vieraspedot ovat hävittäneet darwininmatkijan kokonaan Floreanan pääsaarelta ja lajin jäljellä oleva 250 yksilön kanta pesii ainoastaan Championin ja Gardner de Floreanan pikkusaarilla Floreanan edustalla. Neljänkymmenen minuutin staijaus tuotti lopulta tulosta kun yksi matkija nousi sopivasti kaktuksen päälle näkyviin. Havaintoa oli edeltänyt jo kaksi nopeampaa tilannetta, joissa lajista ei oltu saatu aivan täyttä varmuutta, mutta kolmannella kerralla lintu oleskeli kaktuksen päällä onneksi riittävän kauan, jotta molemmat meistä ehtivät sen havaita. Ikimuistoiset kokemukset jatkuivat päivän snorklausreissulla Devil's crownilla mereen vajonneen tulivuoren kraaterin sisään muodostuneella koralliriutalla. Snorklaamisen päätteeksi saimme ihastella satapäistä delfiiniparvea, jonka matkassa pääsimme ajamaan hetken ajan parven ohittaessa kumiveneemme. Lähimmillään metrin päässä pintaan nousevat delfiinit ja niiden hengityksen pärskähdykset eivät jättäneet ketään kylmäksi. Iltapäivällä tutustuimme vielä Floreanan keskiosien merirosvoluoliin, jotka olivat tarjonneet suojaa saaren ensimmäisille ihmisasukkaille. Reitin varrelta löytyi myös tärkeä kohdelaji, Floreanan saarelle endeeminen puusirkku.
18.11. Risteily päättyi Santa Cruzin saarelle, jossa kävimme vielä katsomassa paikallisia jättiläiskilpikonnia. Kilpikonnien suosimien mutalammikoiden ympäristöstä löytyi myös mukavasti kahlaajia ja rantakanoja, kuten amerikanmetsävikloja, amerikanpitkäjalkoja, sini- ja amerikanliejukanoja ja punajalkahuitti, sekä uusina sirkkulajeina vihertöpösirkku ja isopuusirkku. Iltapäivällä palasimme takaisin lentokenttäsaari Baltralle, josta lensimme illaksi takaisin mantereelle Ecuadorin suurimpaan kaupunkiin Guayaquiliin.
19.11. Ennen paluuta Suomeen vierailimme Guayaquilissa Guaya-joen suiston Bird Islandilla, jossa sijaitsee maailman suurin keisarifregattilintujen yhdyskunta. Karkeiden arvioiden mukaan pienen mangrovesaaren matalien puiden latvustossa pesii jopa kymmenentuhatta paria fregattilintuja ja tunnelma saarella olikin epätodellinen. Pesimäalueen yllä kiertelevät fregatit erottuivat saarta lähestyttäessä jo kaukaa kuin valtavana hyttysparvena ja paikan päällä suuret mustat merilinnut pimensivät koko taivaan. Suistoalueen linnusto koostui fregattilintujen ohella pääosin ruskopelikaaneista sekä lukuisista haikara- ja kahlaajalajeista. Lisäksi nähtiin muun muassa oliivimerimetsoja sekä harmaapää- ja nokisiipilokkeja. Iltapäivällä kävimme vielä paikallisella kaakaoplantaasilla, jossa saimme tutustua kaakaon viljelyyn ja suklaan valmistukseen. Plantaasin alueelta löytyi myös jonkun verran uusia ja varsin värikkäitä lintulajeja, muiden muassa puhkumomotti, sahramisirkkunen, ecuadorinaranen ja punatikka sekä pedoista kotilo-, pitkäjalka- ja harmaaraitahaukka.
20.11. koitti paluu Guayaquilista Amsterdamin kautta takaisin Helsinkiin. Reissun viimeiset lintuhavainnot teimme vielä iltahämärän aikaan Guayaquilin lentokentän ikkunoiden läpi. Matkan viimeiseksi, 302:ksi lintulajiksi jäi valkokurkkutyranni. Kiitos upeasta kokemuksesta matkaseurueelle sekä matkan järjestäneelle Suomen Kuvausmatkoille!
