Huhtikuun lopussa koitti kauan odotettu hetki, kun Symbioosi ry:n organisoima Ahvenanmaan linturalli järjestettiin jälleen kahden koronan aiheuttaman taukovuoden jälkeen. Osallistuimme ralliin yhdessä Markuksen ja Jennan kanssa tutulla joukkueella Lintupojat Helsinki. Myöhäinen ralliajankohta antoi mahdollisuuden korkeisiin lajimääriin ja minimitavoitteenamme olikin lyödä edellinen ennätyksemme 85 lajia. Sadan lajin haamurajakin tiedettiin teoriassa mahdolliseksi, ja puoliksi vakavissaan siitä haaveiltiinkin ennen rallia.
Ralli alkoi perjantai-iltana aurinkoisessa ja varsin tyynessä säässä lämpömittarin näyttäessä vajaata viittätoista astetta. Ennen rallin alkua kiersimme pohjustamassa muutaman lupaavan oloisen paikan ja kiinnitimme lopullisen ralliaikataulun avausillaksi. Avauskohteeksi valikoitui Kråkörsfjärdenin liete, jossa ennen aloitusvihellystä oli näkynyt rallin kannalta mukava kattaus kahlaajia. Paikalla oli havaittu aiemmin myös punakuiri, jota emme kuitenkaan pohjustuskierroksella löytäneet. Saapuessamme rantaan aloittelemaan rallia, olivat muutamat suokukot ja tyllit ehtineet valitettavasti hävitä maisemasta, mutta sen sijaan paikalla oli kaksi paikallista lintuharrastajaa, joilla oli putkissa montaa pykälää kovempi rallilaji, punakuiri! Kuiri tepasteli lähiluodon rantakivikossa ja tärkeimmäksi tehtäväksemme jäikin pitää lintua hallussa kymmenisen minuuttia siihen asti, että kello löisi viisi ja voisimme kuitata lajista pinnan. Lintu aiheutti sydämentykytyksiä kipittämällä kohti luodon taakse jäävää katvetta, mutta pysyi kuitenkin loppuun asti esillä ja saimme aloitettua rallin komealla lajilla! Havaitsimme paikalta myös muun muassa pikkutyllin, punajalkaviklon, räyskän ja uuttukyyhkyn, minkä jälkeen siirryimme pikavauhtia eteenpäin.
Hammarudda gårdissa kävimme katsomassa kivitaskun, ja jatkoimme kohti illan tärkeimpiä paikkoja Maarianhaminassa. Ramsholmista saatiin tärkeä lisäys lajilistalle, kun polun vierestä löytyi pähkinänakkelipari pesäkolon ympäriltä pyörimästä. Torpfjärdenin lahdelle oli ladattu kovat odotukset sorsalintujen suhteen, mutta paikka osoittautui ensimmäiseksi isoksi pettymykseksi. Ristisorsia ja taveja lukuunottamatta sorsat loistivat poissaolollaan. Korvaukseksi vastarannalta löytyi kuitenkin valkoviklo ja kolme suokukkoa, joten kahlaajien osalta kasassa alkoi jo nyt olla huomattavasti edellisvuosia kovempi lista. Seuraavalta pysähdyspaikaltamme Torpfjärdenin pohjoispuolelta saatiin paikattua sorsapuutteita lapasorsalla sekä jouhisorsalla, joka osoittautui lopulta yllättävän kovaksi lajiksi vain muutaman joukkueen havaittua sen. Loppuilta kului Maarianhaminaa kierrellen. Mitään erityisempää emme löytäneet, mutta lista täydentyi peruslajiston osalta. Illalla palasimme Torpfjärdenin pohjoispuolelle iltakuuntelulle, joka palkittiin taivaanvuohella ja lehtokurpalla. Ensimmäisen päivän jälkeen tunnelmat olivat hivenen kaksijakoiset. Sorsien osalta havaintovihkoon oli jäänyt odottamattomia puutteita, ja pedoista olimme havainneet ainoastaan merikotkan. Toisaalta osa puutteista oli jopa helpohkoja paikattavia, ja listalta löytyi ilahduttavia kahlaajahavaintoja sekä monia lajeja, joiden paikkaaminen seuraavana päivänä olisi voinut olla hankalaa. Lajimäärämme ensimmäisen illan jälkeen oli 67 ja ennätyksemme rikkominen vaikutti jo tässä vaiheessa lähes varmalta.
Neljän tunnin unien jälkeen herätyskello käynnisti toisen rallipäivän ja aloitimme matkan kohti yhtä reissun tärkeimmistä kohteistamme, Eckerön Styrningsuddenia. Päivä lähti onnistuneesti liikkeelle matkan varrella kuuntelupysähdykseltä havaitun luhtakanan myötä. Sataa lajiakin pidettiin edelleen teoriassa mahdollisena, mutta paljon olisi kiinni siitä, miten Styrsiltä irtoaisi merilintuja. Tuuli oli yön aikana kääntynyt puhaltamaan pohjoisesta, mutta muuttoa oli kuitenkin kohtalaisesti liikkeellä. Budjetoidut merilajit mustalintu, pilkkasiipi, riskilä, ruokki ja alli saatiin nopeasti ja meininki tuntui siltä, että lisääkin voisi olla tulossa. Suurimmat yllätykset olivat meren yllä pyörähtänyt teeri ja hetkeä myöhemmin niemen kärkeen kampela-ateriaa nauttimaan rantautunut saukko. Reilun kahden tunnin mittainen staijaamissessio päättyi riemukkaasti, kun kuikan lisäksi lajilistaa täytti vielä komeasti rannan editse muuttanut talvipukuinen kaakkuri. Stryningsuddenin menestystä täydensivät merilintujen ohella rantametsän yllä pyörineet urpiaiset ja järripeipot, sekä lyhyellä metsäkierroksella kuullut rautiainen, närhi ja käpylintu. Hiekkatietä takaisin ajaessa auton edestä lentoon noussut kulorastas täydensi eilisen puutteita. Styrsiltä oli saatu se onnistuminen, mitä tarvittiin ja tunnelma oli positiivinen. Edellinen ennätys oli rikottu jo tässä vaiheessa ja maaginen sadan lajin rajakin siinteli nyt mahdollisuuksien rajoissa.
Matka jatkui etukäteen valittuja paikkoja kierrellen Ahvenanmaan pääsaaren poikki kohti itää. Perjantaina kateissa olleet petolinnutkin alkoivat näyttäytyä ja pääsimme ruksimaan havislistalle varpus- ja hiirihaukan sekä kalasääsken. Kahta viimeksi mainittua näimme lopulta päivän aikana peräti kolme kappaletta. Harmillinen takaisku oli sen sijaan varpunen, jota emme löytäneet tutulta luottopaikaltamme emmekä mistään muualtakaan koko rallin aikana. Marsundin salmien kohdalla pysähdyimme kiikaroimaan paikalla olleita kahlaajia ja tiiroja. Yrittäessäni vääntää liian kaukana vastavalossa rantakivikon päällä istuskelleita kalatiiroja lapintiiroiksi, ilmestyi kivien takaa kaukoputken kuvaan yllättäen heinätavipariskunta! Kun lajia ei ollut edellispäivänä Torpfjärdeniltä löytynyt, emme uskoneet sitä enää muuallakaan havaitsevamme, mutta toisin kävi. Yllättävä ja tärkeä paikkaus, joka osoittautui myöhemmin todella kovaksi pinnaksi rallissa.
Keskipäivän tienoilla vauhti hieman hyytyi ja muutama peräkkäinen paikka edettiin ilman lisälajeja. Metsätiaiset jäivät tänäkin vuonna näkemättä ja poistuessamme Jomalan tyhjiltä pelloilta alkoi usko sadan lajin saavuttamisesta hiipua lopullisen tuntuisesti. Pinnoja oli tässä kohtaa 93 ja minuutit kuluivat vääjäämättä. Getantiellä onni kuitenkin kääntyi, kun näimme auton ikkunasta aivan tien päällä kaarrelleen piekanan! Heti perään onnistuimme bongaamaan liejukanan Pålsbölestä ja hyvä tuuri jatkui, kun löysimme Vandöfjärdeniltä haapanan ja uivelon. Näin samassa paikassa vilaukselta myös ruskosuohaukkakoiraan, joka kuitenkin putosi heti havaitsemisen jälkeen piiloon ruovikkoon eivätkä joukkueemme muut jäsenet ehtineet sitä nähdä, joten pinna jäi harmillisesti saamatta. Kasassa oli kuitenkin jo 97 lajia ja sorsalintujen osalta perjantain puutteet oli liki täydellisesti paikattu! Selkein puute lajilistalla olivat peltolajit, joten tässä kohtaa teimme päätöksen suunnata kohti Hagan peltoja, jossa oli eilen havaittu muun muassa pari lyhytnokkahanhea, jotka oletettavasti liikkuisivat isomman hanhiporukan seurana. Listaltamme puuttuivat vielä kaikkien harmaahanhien lisäksi muun muassa kapustarinta ja mustavaris, ja aikaa näiden etsimiseen olisi vielä yli puolitoista tuntia.
Hagaan saapuessamme kiertelimme autolla peltoja halkovia teitä hanhia etsien, mutta pettymykseksemme pelloilta löytyi ensimmäisellä kierroksella vain joutsenia. Pysähdyttyämme kiikaroimaan kohti Saltviksfjärdenin rantaan loppuvia peltoja törmäsimme sattumalta tuttuun joukkueeseen Hemo hurttien dominance gang, joka jahtasi hienon suorituksensa päätteeksi yhdeksättäkymmenettä lajiaan. Hemohurtilta kuulimme, että he olivat nähneet etsimämme hanhet vain hetkeä aikaisemmin paikassa, jonka ohi olimme juuri ajaneet, mutta ilmeisesti parvi oli noussut lentoon juuri ennen saapumistamme. Päätimme ajaa uuden kierroksen peltojen ympäri, jos hanhet sattuisivat palaamaan vielä samalle pellolle. Kiikaroidessani pysähdyksissä olleen automme avoimesta ovesta ulos, kuului vähän matkan päästä vaimea kiekaisu; fasaani! Valitettavasti Markus tai Jenna eivät olleet kuulleet lintua auton sisään, mutta siirryttyämme autolta vähän matkaa kohti pienen metsikön sisällä sijainnutta taloa, huomasi Jenna puiden välistä liikettä talon pihalla ja saimme kaikki näköhavainnon naarasfasaanista. Laji numero 98 oli tosiasia ja aikaakin jäljellä yli tunti. 100 lajia alkoi olla jo käsinkosketeltavan lähellä. Jatkoimme kierrostamme eikä aikaakaan, kun auton ikkunasta näkyi suurten harmaiden lintujen parvi pellon vastakkaisella laidalla. Auto äkkiä tiensivuun parkkiin ja kaukoputket esille. Heti nostaessani putken kohti hanhia, seisoi samassa kuvassa kolme eri hanhilajia: lyhytnokka-, tundra- ja metsähanhi! Tuulettelimme onnistumistamme tien varressa ja siirryimme vielä autolla hieman eteenpäin katselemaan hanhia lähempää. Tunnelma oli innostunut ja epäuskoinen, mahdottoman tuntuinen tavoite oli nyt saavutettu! Olimme liittyneet mukaan siihen sadan lajin joukkueiden joukkoon, jota ensimmäisellä Ahviksellamme 2018 olimme ihaillen katselleet ylöspäin. Aikaakin oli vielä jäljellä runsaasti, joten jatkoimme mustavariksen ja kapustarinnan etsimistä Hagan pelloilta.
Lisälajeja emme enää Hagasta löytäneet, mutta saimme tietoomme, että Bjärströmissä olisi paikalla punasotka, joka meiltä vielä puuttui. Siirryimme siis vielä viimeisen puolen tunnin aikana Bjärströmsträskille, jonne saavuimme vain kaksi minuuttia ennen rallin päättymistä. Juoksimme optiikan kanssa rantaan ja aloitimme kiivaan kiikaroinnin. Lähirannoilla näkyi vain tukkasotkia, mutta hieman kauempaa järven pohjoisosista löytyi isompi sotkaparvi, jonka joukossa kellui myös muutamia punasotkia. Kellossakin oli vielä minuutti aikaa, joten ehdimme tehdä havainnon ajoissa. Markus totesi, että etsitäänpä vielä samasta joukosta lapasotka listamme jatkoksi, mutta vastasin tähän, että nyt riitti. Vaan väärässä olin, sillä välittömästi keskustelumme päätteeksi kaulushaikara puhalsi kolme kertaa pienestä ruohosaarekkeesta aivan vierestämme viimeistellen huikean rallimme. Tarkistusvilkaisu kelloon, joka näytti edelleen 16:59, mikä tarkoitti sitä, että olimme saaneet listallemme vielä kaksi lajia kirjaimellisesti viimeisellä minuutilla. Kerta kaikkiaan huikea loppu upealle rallille! Tämän jälkeen kelpasi istua alas, hengähtää ja suunnata Pizza Diablon kautta kohti purkutilaisuutta.
Lopullinen tuloksemme oli siis huikeat 103 lajia, ja ralli onnistui meidän osaltamme erittäin hyvin. Metsäviklo, viiksitimali ja varpunen, jotka olimme havainneet ennen rallin alkua, jäivät kisa-ajan puitteissa meiltä näkemättä, mutta toisaalta olimme onnekkaita muun muassa punakuirin, heinätavin ja kaulushaikaran kanssa. Purkutilaisuudessa heinätavi osoittautui vielä paljon kovemmaksi lajiksi, kun kukaan meistä oli osannut uskoa. Selvisi nimittäin, että meidän lisäksemme kukaan muu ei ollut onnistunut lajia havaitsemaan, eli saimme siitä täysin odottamatta ensimmäisen ässälajimme Ahviksella! Mahtava kruunu muutenkin erinomaisesti sujuneelle rallille. Lopputuloksissa olimme kuudensia, mikä on selkeästi paras sijoituksemme koskaan. Myös lajimäärämme suhteessa kaikkiin rallissa havaittuihin lajeihin (103/153 = 67%) ja voittajajoukkueen lajimäärään (103/125 = 82%) oli kirkkaasti korkeampi kuin koskaan ennen. Paluu Ahvenanmaalle kahden koronavuoden jälkeen oli todellakin ikimuistoinen. Iso kiitos tapahtuman järjestäjille sekä etenkin Markukselle ja Jennalle ralliseurasta!
Lopullinen lajilistamme:
alli
fasaani
haahka
haapana
haarapääsky
harakka
harmaahaikara
harmaalokki
harmaasorsa
heinätavi (ÄSSÄ)
hemppo
hiirihaukka
hippiäinen
isokoskelo
jouhisorsa
järripeippo
kaakkuri
kalalokki
kalasääski
kalatiira
kanadanhanhi
kaulushaikara
keltasirkku
kesykyyhky
kiuru
kivitasku
korppi
kottarainen
kuikka
kulorastas
kuovi
kurki
kyhmyjoutsen
käpytikka
lapasorsa
laulujoutsen
laulurastas
lehtokurppa
liejukana
luhtakana
lyhytnokkahanhi
merihanhi
meriharakka
merikotka
merilokki
merimetso
metsähanhi
mustakurkku-uikku
mustalintu
mustarastas
naakka
naurulokki
niittykirvinen
nokikana
närhi
pajusirkku
peippo
peukaloinen
piekana
pikkukäpylintu
pikkutylli
pikkuvarpunen
pilkkasiipi
punajalkaviklo
punakuiri
punakylkirastas
punarinta
punasotka
pähkinänakkeli
rautiainen
riskilä
ristisorsa
ruokki
räkättirastas
räyskä
selkälokki
sepelkyyhky
silkkiuikku
sinisorsa
sinitiainen
suokukko
taivaanvuohi
talitiainen
tavi
teeri
telkkä
tikli
tiltaltti
tukkakoskelo
tukkasotka
tundrahanhi
tylli
töyhtöhyyppä
uivelo
urpiainen
uuttukyyhky
valkoposkihanhi
valkoviklo
varis
varpushaukka
viherpeippo
vihervarpunen
västäräkki
Comentários