Osallistuimme alkukesästä Helsingin Kalamaratonille veljeni Markuksen ja kaverimme Veikon kanssa. Kilpailijoiden tehtävänä on pyydystää 24 tunnin aikana vapavälinein mahdollisimman monta eri kalalajia Helsingin vesiltä rannalta käsin. Menestymiseen vaaditaan useiden erilaisten kalastustyylien, joista tärkeimpänä onkimisen, tekniikan hallitsemista, paikkatietoa sekä tuuria. Kilpailuun osallistuvat Suomen kokeneimmat lajikalastajat ja voittotulos on usein noin 30 lajin tienoilla. Ensikertalaisjoukkueemme Kalapojat Helsinki ei siis varsinaisesti tavoitellut kilpailussa mitalisijoja, mutta asetimme itsellemme silti tiukaksi tavoitteeksi 15 lajia ja pyrimme valmistautumaan kisaan mahdollisimman hyvin niin teoriatiedon kuin käytännön harjoittelunkin puolesta. Valmistautumisemme tuotti myös tulosta ja venyimme kilpailussa itsellemme erinomaiseen suoritukseen pyydystettyämme 20 eri kalalajia, joista mm. piikkimonni ja allikkosalakka olivat meille täysin uusia tuttavuuksia.
Kalamaraton-valmistautumisessa syttynyt lajikalastus-kipinä johti Markuksen kanssa ajatukseen kalakuvausprojektista. Tavoitteena olisi pyydystää niin monta suomalaista kalalajia, kuin pystyisimme ja valokuvata nämä mahdollisimman luontaisessa elinympäristössä - siis vedessä ja mieluiten vieläpä oikeanlaisen pohjan ja taustamaiseman kanssa. Kyse on siis eräänlaisesta kalabongauksesta, eli lajitermein fongauksesta, sillä erotuksella että meille ei riitä pelkkä kalojen pyydystäminen tai saaliskuvien ottaminen, vaan kalat on kuvattava vedessä ja pystyttävä siten myös vapauttamaan. Yleensä fongaus tapahtuu nimenomaan vapavälinein, mutta sallimme itsellemme myös seisovilla pyydyksillä saadut kalat, mikäli lajin saaminen vapavälinein on erityisen vaikeaa tai ei ole meiltä vielä onnistunut.
Projektimme on lähtenyt alun vaikeuksien jälkeen pikkuhiljaa käyntiin. Itse rakennetun kuvausakvaarion ensimmäisen version hajoamisesta ja muutamasta epäonnisesta kalareissusta huolimatta lajeja on toistaiseksi karttunut tasaista tahtia. Suurin onnistumisen hetki on tähän asti ollut kivennuoliaisen ja kivisimpun tavoittaminen mökkirannasta lirkkimällä, eli pilkkimällä yöaikaan mikrovälineillä rantakivikossa. Kivennuoliaista emme yrityksestä huolimatta Kalamaratonilla saaneet ja kivisimppu oli mökkijärveltä kokonaan uusi laji meille.
Toisaalta vielä puuttuu myös paljon helppoja peruslajeja, joita ei vaan ole tullut kuvattua, tai joiden saaminen on helpompaa jonain toisena vuodenaikana. Lajilistan pitäisi siis karttua vielä jonkin aikaa tasaisesti. Kiinnostavaksi projekti menee siinä vaiheessa, kun peruslajit alkavat olla hallussa, ja aletaan tehdä täsmäiskuja tiettyjen lajien saamiseksi mahdollisesti eri puolilla Suomea.
Projektin etenemistä voi seurata kala-galleriassa, josta löytyvät kaikki toistaiseksi kuvatut lajit.
Comments