Pitkään jatkuneen talven jälkeen saapunut ennätyksellisen helteinen toukokuu täytti nopeasti Helsingin pihat ja puistot linnunlaululla. Tuttujen lajien sekaan on mahtunut lämpimien tuulten tuomina myös muutamia harvinaisempia tapauksia.
Oma lintukevääni asuinalueellani Helsingin Viikissä polkaistiin kunnolla käyntiin 19.5., kun koetilan pelloilla havaittiin harvinainen vierailija: mustaotsalepinkäinen. Olin kyseisenä lauantaina ulkoillut koko aamupäivän Viikissä, parhaillaan jopa aivan lepinkäisen löytöpaikan vieressä, mutta kännykän seuraaminen oli jäänyt vähemmälle, joten tieto linnusta tavoitti minut vasta iltapäivällä useita tunteja alkuperäisen havainnon jälkeen.
Onnekseni lepinkäisellä ei tuntunut olevan kiirettä pois kesäisen Helsingin maantieteellisestä sydämestä, vaan kiireinen lähtö kotoa, viiden minuutin bussimatka ja yhtä pitkä kävely palkittiin mukavalla elämänpinnalla hienossa kelissä. Näin helppoa ja hauskaa se parhaimmillaan on! Lintu löytyi liki samoilta sijoilta, kuin missä alkuperäinen havaintokin oli tehty, ja paikalla kaakon vierasta ihailemassa oli kymmenisen muutakin bongaria. Lepinkäinen viihtyi aidanseipäiden päällä, valokuvaajien kannalta harmillisen kaukana peltoa halkovilta hiekkateiltä, mutta siirtyi lopulta kuitenkin riittävän lähelle pakollista tunnistuspotrettia varten. Kuvassa näkyy ainakin mustaotsalepinkäisen tärkein tuntomerkki, joka (yllätys, yllätys) on lähes päälaelle asti jatkuva musta naamio. Retkeltä mukaan tarttui myös jatkoa ajatellen tärkeä opetus siitä, ettei peltoja kiertävä sähköaita ole ideaali tuki sähköä johtavalle kameralle. Canonin kaatumista pehmensi onneksi tiheä ruohikko, eikä laite kärsinyt välikohtauksesta.
Mustaotsalepinkäisen lisäksi luontoharrastajaa ovat viime viikkoina ilahduttaneet lukuisat tavallisemmatkin linnut. Naapuripuistoa asuttavat tuttuun tyyliin västäräkit, viherpeipot, hempot, naakat ja erilaiset rastaat. Varsinkin puistoalueen ja sitä reunustavan metsän välissä kulkevalta hiekkatieltä voi parhaillaan kuunnella kymmentäkin eri lajia sirittäjästä peippoon ja keltasirkkuun lähes samoilta jalansijoilta.
Erityisen mieluisa yllätys oli tänä keväänä viitakerttunen, jota en ole aiemmin puistossamme tavannut. Viikinojanpuistolle nimensä antavan ojan varsilla kasvavaa kapeaa kaislikkoa ovat aiemmin miehittäneet lähinnä varpuset ja joskus ruokokerttunen, jonka harvinaisemman lähisukulaisen konsertteja on nyt päässyt kuuntelemaan useampana päivänä ojan varrella. Laulava viitakerttunen ei ole tuntunut juurikaan karttavan kuvaajaakaan.
Toukokuun helteet alkavat olla takanapäin ja nähtäväksi jää, miten kesä tästä kehittyy. Parhaillaan käynnissä olevien lintujen pesintöjen kannalta parasta olisi, ettei kesäkuusta tulisi liian sateista ja viileää, ja että hyönteisravintoa olisi tarjolla riittävästi. Lintuharrastaja jakaa siis lomailijoiden toiveet lämpimästä ja aurinkoisesta, joskaan ei liian kuivasta kelistä.
Comments